Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 3

Toimintasuunnitelma trimmausvaiheeseen

Arvoisa lukija, viime blogkauksessa paljastin omat ruokapaheeni, häirikköni. Nyt kun olen analysoinut ruokapäiväkirjat tarkemmin, voin alkaa suunnittelemaan miten minun kannattaisi lähteä sitä työstämään. Ranskattaret eivät liho kirjassa varsinainen toiminta alkaa "nopealla trimmausvaiheella". Tarkoituksena on kolmen kuukauden aikana, pikkuhiljaa alkaa luopua näistä häiriköistä tai vähentää niitä. Huomion arvoista muihin dieetteihin on, että tarkoitus ei ole kieltää mitään tai luopua kaikesta, sillä se vain kostautuu jälkeenpäin. Nyt tehdään myönnytyksiä ja kompromisseja, voisinko tulla toimeen kokonaan ilman tätä, jos en, voisinko vähentää sen nauttimista? Jos sunnuntai jäätelöstä luopuminen tuntuu kadotukselta, älä luovu siitä. Voisitko vähentää jotain muuta, tai voisiko jäätelö annos olla puolet pienempi? Tässä vaiheessa myös opitaan uusia tapoja, syömään keskittyneesti, tutustumaan uusiin ruokiin, löytämään ne ruuat mitkä todella tuottavat sinulle maksimaalista nautintoa. Opit huomaamaan ne ruuat joita vain syöt, mutta itse asiassa et oikeasti nautikaan niistä. Trimmaus vaiheen ei siis ole tarkoitus olla mikään nälkäkuuri, sen on tarkoitus olla nautinnollinen tutkimusmatka.

Kerään alle listan asioista mitä olen ajatellut pikkuhiljaa lähteä muuttamaan, ja seurata niiden vaikutuksia. Tarkoitus ei ole, että otan kaiken käyttöön heti, vaan aloitan muutamasta ja laajennan. Lista saattaa muuttua ja muokkaantua näiden kuukausien aikana, mutta kirjoitan niistä sitten tuonnempana jos eteen sattuu.

Sufnan toimintasuunnitelma

1. Pöydän ääressä syönti. Tämä on ensimmäinen tavoitteeni, jota lähden heti toteuttamaan. Opettelen syömään keittiön pöydän ääressä ja keskityn ruokailuun. En ota lähelleni, konetta, lehtiä tai kirjoja.

2. En ylensäkään ostele rutiininomaisesti mehuja tai limsoja. Mutta pyrin jättämään ne kokonaan kolmen kuukauden ajaksi. Mehuista saan turhia kaloreita jotka ovat pääasiassa vain sokeria, eikä kuitenkaan tuo kylläisyyden tunnetta.

3. Lopetan makeutusaineen käytön teessä kokonaan. En edes tiedä miksi olen tämmöisen tavan itselleni töissä hankkinut, kun kuitenkaan kotona en yleensä laita teehen mitään, silloin tällöin hunajaa.

4. Kokeilen Guilianon taikapurjokeitto-viikonloppua, vaikka en olekaan kyseisten juttujen suuri fani. Ranskalaisen keittiötieteen nimissä - uhraudun!

5. Alan järjestelmällisesti välttämään työpaikan kahvipöytäherkkuja. Mikäli kuitenkin haluan sieltä jotain ottaa, voisin kahvituokion aluksi valita lautaselle valmiiksi, mitä aion syödä ja syödä vain ne. Tällä tavoin voin välttää jatkuvan kulhosta napsimisen.

6.Napostelun ja närppimisen lopettaminen. Tähän auttaa ruokailujen parempi suunnittelu ja ruoka-ajoista kiinni pitäminen. Tämä tulee varmasti olemaan itselleni yksi vaikeimmista tavoitteista. Kirjassa annettiin vinkki rauhoittavasta häirikköjen korvaajista. Tehtäväni on siis keksiä joku terveellinen snäksi jonka voin pitää kotona tai mukanani kaiken varalta, mikäli himo pääsee yllättämään. 

7. Hätävarasnäksin avulla voin myös välttää sitä, että päästäisin itseni liian nälkäiseksi, jolloin annoskoon hallinta myöhemmin on vaikeampaa.

8. Ähkyhakuisuuden vähentäminen. Pyrin opettelemaan pois tavasta jossa koen että pitäisi aina syödä itsensä aivan täpötäyteen. Guilianon vinkki kirjassa on, että ruokaa pitäisi syödä aina vain sen verran, että syömisen jälkeen vielä olisi tilaa pienelle jälkiruualle.

9. Kun olen päässyt eroon ähkyhakuisuudestani alan pikkuhiljaa pienentämään annoskokoja.

10. Ei santsausta. Minimoin kolmen kuukauden ajalta rasvaiset sokeriset hyvyydet, jos en koe todella tarvitsevani niitä. Pyrin välttämään automaattista syömistä. Kun syö jotain hyvää silloin kun sillä on todellista merkitystä, on nautinnon määrä myös suurempi.

11. Viikon ruokien tarkempi suunnittelu, uusien ruokien kokeilu, tiedon hankkiminen, kausiruokailuun perehtyminen, einesruokien käytön vähentäminen.

12. Veden juonnin tarkkailu ja lisääminen. Juon yleensä tarpeeksi vettä, mutta kiireisessä työvuorossa juominen saattaa unohtua.

13. En ole liikunnan suurystävä, muutamia lajeja joita harrastan harvakseltaan. Pyrin pikkuhiljaa lisäämään liikunnan osuutta. Kirjassa painotetaan erityisesti kävelyn ja portaiden merkitystä ja lajeja, joita voit tehdä arkivaatteissa, kuten pyöräily.

14. Kirjassa tohtori-ihme oli määrännyt Mireillelle kaksi annosta jogurttia päivässä. Ajattelin itse kokeilla samaa, koska pidän jogurtista. Ajattelin myös kokeilla jogurtin valmistusta itse kirjasta löytyvän helpon ohjeen avulla.

15 Kirjassa muistutetaan itsensä palkitsemisesta mielellään lauantaisin. Koska vuorotyöläisen viikonloppu voi olla milloin vain en sido tätä tiettyyn päivään. Koska pidän erittäin paljon ulkona syömisestä ja ystävien kanssa pidetyistä teehetkistä, aion nauttia näistä täysillä. Tämä ei siis tarkota mieletöntä mässäämistä vaan sivistynyttä herkuttelua jonkun kanssa. Nämä ovat myös mainiota hetkiä harjoitella syömään järkeviä annoksia. Oma Akilleen kantapääni on se, että koska olen maksanut, niin otan kaiken irti minkä saan. Ei mene sitten rahat hukkaan. Lopputulos: Olen sekä rahaton että lihava. Nykyisessä maailman tilanteessa ei ole järkeä varastoida mahdollisimman paljon rasvaa vyötärölle tulevaa talvea varten.

16 Kokeilen kirjan vinkkiä syödä aterian ensimmäiset suupalat vain yhtä ruokalajia kerrallaan, jolloin todella maistan ne. Tämän uskon auttavan itseäni syömään kaikilla aisteilla, eli todella keskittymään ruokaan.

17. Opettelen rituaalista syömistä kirjan oppien mukaan. Katan kauniisti, en syö suoraan paketista, teen iltapäivä/illan ateriasta gourmet-hetken.

18. Vältän mahdollisten häirikköruokien kotiin tuomista.

19. Nautinto edeltää korvausta. Tästä kerron enemmän myöhemmin, mutta lyhykäisyydessään - kun ranskatar aikoo syödä tukevammin, esimerkiksi illan juhlissa. hän tekee korjausliikkeen pikimmiten, esim. seuraavana päivänä tekee pidemmän lenkin tai syö kevyemmin. Olennaista on että korvaus tehdään nautinnon jälkeen ei ennen. Vieraita eivät ole minullekaan päivät, jolloin olen paastonnut koko päivän, koska tiedän, että illalla on luvassa jotain raskaampaa. Sitten olen vetänyt niin paljon kuin pystyn ja kivuliaana pyörinyt kotiin. Ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen, ettei se ole erityisen nautinnollista oikeasti. 

20. MUISTAN ETTÄ TRIMMAUSVAIHEEN PITÄISI OLLA MIELLYTTÄVÄÄ AIKAA! Aikaa löytää uusia makuja, aikaa oppia, mikä itselle todella tuottaa nautintoa, samalla kun paino tippuu.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 2

Ensimmäinen vaihe

Guiliano kertoo kirjassaan vaihto-oppilasvuodestaan suuressa ja mahtavassa Amerikassa. Tuliaisena hän raahaa mukanaan vararengasta vyötäröllään. Tästäkös nuorinainen ahdistuu ja elämä tuntuu kamalalta, muutto Pariisiin ja yliopistoelämän aloittaminen eivät auta asiaa. Onnekseen Mireillellä on ihana äiti, mamie, jolla on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin (ja kaikki maailman parhaimmat reseptit). Mamie otta yhteyttä tohtori-ihmeeseen, joka pyytää nuorta Mireilleä kirjaamaa ylös kaiken, mitä kolmen viikon aikana suuhunsa laittaa. Näin tein myös minä. 3 viikkoa kirjasin kaiken ylös niin tarkasti kuin suinkin pystyin. Välillä laitoin myös kommenttia itselleni, että millä mielellä söin ja mikä olo oli syömisen jälkeen. Pyrin myös laittamaan, missä söin ja missä työvuorossa olin, jotta näkisin, toistuuko joku tietty kaava vuorojen mukaan. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt ruokapäiväkirjaa muutaman päivän, mutta yleensä laiskuuksissani en jaksa kovin kauaa, ja myös muutan syömiskäyttäytymistäni tervellisempään automaattisesti. Tällä kertaa päätin pyrkiä syömään niin itselleni tavallisesti kuin yleensä teen.

Itse olen ajatellut, että minulla on melko terveellinen ruokavalio, mutta minulla on vain huonoja syömistapoja. Päiväkirja kuitenkin paljasti, että vaikka peruspohja onkin ihan ok, lisäilen sen päälle kaiken laista kivaa pientä, joista sitten yhdessä muodostuu jotain vähemmän kivaa. Kirja ohjaa huomaamaan omat "häiriköt" eli ruuat joita syö pakonomaisesti liikaa. Esimerkiksi, jos syöt konvehtirasian iltaisin, silloin suklaa on sinun häirikkösi. Itseltäni en löytänyt mitään yksittäistä ruoka-ainetta jota söisin mielin määrin, vaan ajaudun syömään koska jotain nyt vain sattui osumaan tielleni. Laitan tähän listan huomioista, joita tein omasta päiväkirjasta.

Sufnan häiriköt

- Käytän aivan turhaan teessä makeutusainetta, huomion arvoista on että teen niin vain töissä, kotona minulla ei edes ole ko. tuotetta. Puollan myös kirjan ajatusta siitä, että makeutusaine ei tyydytä makean himoa, mutta pitää sitä yllä kokoajan muistuttamalla itsestään.

-Syön impulsiivisesti, syön kun on nälkä, kun on tylsää, kun ei ole muutakaan, kun jotain vai sattuu tielleni. Ruokailu rytmini on hyvin löyhä, työpaikan tauot tuovat struktuuria, mutta kotona, en välttämättä syö kunnon ateriaa, vaan syön voileipiä pisin iltaa. En myöskään suunnittele kunnolla syömisiäni, sitten olaan tilanteessa, että jääkaapissa ei ole muuta kuin leipää.

-Vaikka en kotiin kannakaan mahdottomia määriä hyvyyksiä, on työpaikan kahvipöytä viholliseni. Tämä taitaa olla monen kompastuskivi. Vaikka kotiin ei ostaisikaan mitään, tulee kahvitauolla huomaamatta otettua yhden tai kaksi piparia, muutama sipsi, pari suklaata.

-Toiset ovat humalahakuisia juojia, minä olen ähkyhakuinen syöjä. Tämän jo tiesinkin, mutta olihan se ihan hyvä itselle vielä todentaa. Tämä on kai ihan lapsuudesta tuttu ajatusmalli, tulen tuputtaja perheestä. "Syön nyt hyvin, että jaksaa", "ethän ole syönyt vielä mitään, ota tyttö lisää". Hyvin usein kuultuja lauseita mamman ruokapöydässä. Olen siis oppinut tavan, että kun syödään, on syötävä paljon, ja vasta kun on ähkyolo on hyvä. Tavoittelen siis ähkyn tunnetta. Olen myös sikäli hyvin kasvatettu, että lautanen on syötävä aina tyhjäksi, ja se on syötävä vaikka sitten oksennus kurkussa.

-"Tyhmä määrä" tämä on lapsuuden kodissani tuttu määrä. Tyhmä määrä on sellainen määrä ruuan tähteitä, ettei niitä viitsi enää laittaa jääkaappiin, koska niistä ei saa enää kunnon kokoista annosta, mutta kun poiskaan ei raaski heittää. Ratkaisuna siis on, että on vain yritettävä jaksaa syödä vielä vähän, ettei vaan mene hukkaan. Taloudellista kyllä, painonhallinnan kannalta typerää, jos ähkyä ei vielä tähän mennessä ole nyt siitäkään ei enää tarvitse huolehtia.

-Silloin tällöin tulee ostettua kaupan maustettua jogurttia, ja nehän sisältävät hirveän määrän sokeria.

-Itse en osta limsoja lainkaan, mutta mieheni ostaa. Kuvittelen etten juo niitä, mutta kappas vain, käyn välillä "lainaamassa" hänen pullostaan pikku tilkan. Toisinaan näitä tilkkoja tulee illan aikana useampia.

-Jonkin verran syön myös eineksiä. Joskus ihan perusteltua, mutta itse toivoisin, että ruokavalioni koostuisi pääosin puhtaasta ruuasta.

-Jos minulla on avattuna jotain, niin sitten sitä voi mennä enemmänkin, esimerkiksi koko purkki jääteetä juotuna kurkusta alas. Toisaalta pidän sitä hyvänä puolena, että jos jotain ei ole kotona, niin sitten sitä ei vaan ole. En lähde kauppaan hakemaan mitään.

-Jatkuva napostelu. Leikkele paketti jääkapissa auki. Tulos: Käy puolen tunnin välein hakemassa "vielä yksi" siivu. Saatan myös syödä fiksun kokoisen annoksen, mutta tuhoan sen käymällä rääppimässä tähteitä suoraan kattilasta myöhemmin.

-Tämä on ehkä mielestäni surullisin ja huomion arvoisin asia, nimittäin syön kunnolla pöydän ääressä vain töissä. Lapsuuden kodissa ei olisi tullut kuuloonkaan, että mitään ruokaa olisi viety keittiön ulkopuolelle. Nykyään sen sijaan syön useimmiten sohvalla ja samalla olen läppärilläni, tai luen lehteä tai kirjaa. Kerran 3 viikon aikana olen syönyt jopa sängyssä!!! Syön myös seisaaltani ja joskus kävelen tehden kaikkea muuta. Hyvä lukija, minun on tunnustettava, että olen jopa kerran hukannut voilevän kesken syönnin. En siis keskity kunnolla syömiseen vaan teen kaikkea muuta. Olen lukenut tutkimuksia, että ihmiset syövät TV:tä katsoessaan enemmän sipsejä kuin mitä söisivät ilman TV:tä. Emme siis huomaa mitä syömme.

-Kun teen ruokaa, maistelen sitä. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta minä maistelen jatkuvasti. Ennen kuin ruoka on, valmis olen voinut syödä jo pienen aterian verran. Enää minulla ei ole edes nälkä, mutta kun pitää syödä kun kerran ruokaa on tehty.

-Syön liian nopeasti -> Ehdin syömään paljon, ennen kuin kylläisyysviesti kulkeutuu aivoihini.

Että tällaista, ei ole nättiä katottavaa. Toisaalta voi vain ajatella, että on paljon kehitettävää, ja paljon missä voi parantaa. Eli keinoja tilanteen parantamiselle on yllin kyllin, eivätkä ne ole mitään salatiedettä. Edessä on hyvin yksin kertaisia korjaus liikkeitä.

Kuvalähde:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http%3A%2F%2Fmedia1.annabrixthomsen.com%2F2012%2F09%2Fgluttony_1126.jpg&imgrefurl=http%3A%2F%2Ftraditionalchristianity.wordpress.com%2F2013%2F06%2F25%2Fbetween-deprivation-and-gluttony%2F&h=978&w=859&tbnid=CXr-BdesBhUnxM%3A&zoom=1&docid=Sy6dGhqxNsT7QM&ei=h12dVO3EGcj9ywPWhICwCw&tbm=isch&ved=0CCAQMygCMAI&iact=rc&uact=3&dur=1633&page=1&start=0&ndsp=18