Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 3

Toimintasuunnitelma trimmausvaiheeseen

Arvoisa lukija, viime blogkauksessa paljastin omat ruokapaheeni, häirikköni. Nyt kun olen analysoinut ruokapäiväkirjat tarkemmin, voin alkaa suunnittelemaan miten minun kannattaisi lähteä sitä työstämään. Ranskattaret eivät liho kirjassa varsinainen toiminta alkaa "nopealla trimmausvaiheella". Tarkoituksena on kolmen kuukauden aikana, pikkuhiljaa alkaa luopua näistä häiriköistä tai vähentää niitä. Huomion arvoista muihin dieetteihin on, että tarkoitus ei ole kieltää mitään tai luopua kaikesta, sillä se vain kostautuu jälkeenpäin. Nyt tehdään myönnytyksiä ja kompromisseja, voisinko tulla toimeen kokonaan ilman tätä, jos en, voisinko vähentää sen nauttimista? Jos sunnuntai jäätelöstä luopuminen tuntuu kadotukselta, älä luovu siitä. Voisitko vähentää jotain muuta, tai voisiko jäätelö annos olla puolet pienempi? Tässä vaiheessa myös opitaan uusia tapoja, syömään keskittyneesti, tutustumaan uusiin ruokiin, löytämään ne ruuat mitkä todella tuottavat sinulle maksimaalista nautintoa. Opit huomaamaan ne ruuat joita vain syöt, mutta itse asiassa et oikeasti nautikaan niistä. Trimmaus vaiheen ei siis ole tarkoitus olla mikään nälkäkuuri, sen on tarkoitus olla nautinnollinen tutkimusmatka.

Kerään alle listan asioista mitä olen ajatellut pikkuhiljaa lähteä muuttamaan, ja seurata niiden vaikutuksia. Tarkoitus ei ole, että otan kaiken käyttöön heti, vaan aloitan muutamasta ja laajennan. Lista saattaa muuttua ja muokkaantua näiden kuukausien aikana, mutta kirjoitan niistä sitten tuonnempana jos eteen sattuu.

Sufnan toimintasuunnitelma

1. Pöydän ääressä syönti. Tämä on ensimmäinen tavoitteeni, jota lähden heti toteuttamaan. Opettelen syömään keittiön pöydän ääressä ja keskityn ruokailuun. En ota lähelleni, konetta, lehtiä tai kirjoja.

2. En ylensäkään ostele rutiininomaisesti mehuja tai limsoja. Mutta pyrin jättämään ne kokonaan kolmen kuukauden ajaksi. Mehuista saan turhia kaloreita jotka ovat pääasiassa vain sokeria, eikä kuitenkaan tuo kylläisyyden tunnetta.

3. Lopetan makeutusaineen käytön teessä kokonaan. En edes tiedä miksi olen tämmöisen tavan itselleni töissä hankkinut, kun kuitenkaan kotona en yleensä laita teehen mitään, silloin tällöin hunajaa.

4. Kokeilen Guilianon taikapurjokeitto-viikonloppua, vaikka en olekaan kyseisten juttujen suuri fani. Ranskalaisen keittiötieteen nimissä - uhraudun!

5. Alan järjestelmällisesti välttämään työpaikan kahvipöytäherkkuja. Mikäli kuitenkin haluan sieltä jotain ottaa, voisin kahvituokion aluksi valita lautaselle valmiiksi, mitä aion syödä ja syödä vain ne. Tällä tavoin voin välttää jatkuvan kulhosta napsimisen.

6.Napostelun ja närppimisen lopettaminen. Tähän auttaa ruokailujen parempi suunnittelu ja ruoka-ajoista kiinni pitäminen. Tämä tulee varmasti olemaan itselleni yksi vaikeimmista tavoitteista. Kirjassa annettiin vinkki rauhoittavasta häirikköjen korvaajista. Tehtäväni on siis keksiä joku terveellinen snäksi jonka voin pitää kotona tai mukanani kaiken varalta, mikäli himo pääsee yllättämään. 

7. Hätävarasnäksin avulla voin myös välttää sitä, että päästäisin itseni liian nälkäiseksi, jolloin annoskoon hallinta myöhemmin on vaikeampaa.

8. Ähkyhakuisuuden vähentäminen. Pyrin opettelemaan pois tavasta jossa koen että pitäisi aina syödä itsensä aivan täpötäyteen. Guilianon vinkki kirjassa on, että ruokaa pitäisi syödä aina vain sen verran, että syömisen jälkeen vielä olisi tilaa pienelle jälkiruualle.

9. Kun olen päässyt eroon ähkyhakuisuudestani alan pikkuhiljaa pienentämään annoskokoja.

10. Ei santsausta. Minimoin kolmen kuukauden ajalta rasvaiset sokeriset hyvyydet, jos en koe todella tarvitsevani niitä. Pyrin välttämään automaattista syömistä. Kun syö jotain hyvää silloin kun sillä on todellista merkitystä, on nautinnon määrä myös suurempi.

11. Viikon ruokien tarkempi suunnittelu, uusien ruokien kokeilu, tiedon hankkiminen, kausiruokailuun perehtyminen, einesruokien käytön vähentäminen.

12. Veden juonnin tarkkailu ja lisääminen. Juon yleensä tarpeeksi vettä, mutta kiireisessä työvuorossa juominen saattaa unohtua.

13. En ole liikunnan suurystävä, muutamia lajeja joita harrastan harvakseltaan. Pyrin pikkuhiljaa lisäämään liikunnan osuutta. Kirjassa painotetaan erityisesti kävelyn ja portaiden merkitystä ja lajeja, joita voit tehdä arkivaatteissa, kuten pyöräily.

14. Kirjassa tohtori-ihme oli määrännyt Mireillelle kaksi annosta jogurttia päivässä. Ajattelin itse kokeilla samaa, koska pidän jogurtista. Ajattelin myös kokeilla jogurtin valmistusta itse kirjasta löytyvän helpon ohjeen avulla.

15 Kirjassa muistutetaan itsensä palkitsemisesta mielellään lauantaisin. Koska vuorotyöläisen viikonloppu voi olla milloin vain en sido tätä tiettyyn päivään. Koska pidän erittäin paljon ulkona syömisestä ja ystävien kanssa pidetyistä teehetkistä, aion nauttia näistä täysillä. Tämä ei siis tarkota mieletöntä mässäämistä vaan sivistynyttä herkuttelua jonkun kanssa. Nämä ovat myös mainiota hetkiä harjoitella syömään järkeviä annoksia. Oma Akilleen kantapääni on se, että koska olen maksanut, niin otan kaiken irti minkä saan. Ei mene sitten rahat hukkaan. Lopputulos: Olen sekä rahaton että lihava. Nykyisessä maailman tilanteessa ei ole järkeä varastoida mahdollisimman paljon rasvaa vyötärölle tulevaa talvea varten.

16 Kokeilen kirjan vinkkiä syödä aterian ensimmäiset suupalat vain yhtä ruokalajia kerrallaan, jolloin todella maistan ne. Tämän uskon auttavan itseäni syömään kaikilla aisteilla, eli todella keskittymään ruokaan.

17. Opettelen rituaalista syömistä kirjan oppien mukaan. Katan kauniisti, en syö suoraan paketista, teen iltapäivä/illan ateriasta gourmet-hetken.

18. Vältän mahdollisten häirikköruokien kotiin tuomista.

19. Nautinto edeltää korvausta. Tästä kerron enemmän myöhemmin, mutta lyhykäisyydessään - kun ranskatar aikoo syödä tukevammin, esimerkiksi illan juhlissa. hän tekee korjausliikkeen pikimmiten, esim. seuraavana päivänä tekee pidemmän lenkin tai syö kevyemmin. Olennaista on että korvaus tehdään nautinnon jälkeen ei ennen. Vieraita eivät ole minullekaan päivät, jolloin olen paastonnut koko päivän, koska tiedän, että illalla on luvassa jotain raskaampaa. Sitten olen vetänyt niin paljon kuin pystyn ja kivuliaana pyörinyt kotiin. Ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen, ettei se ole erityisen nautinnollista oikeasti. 

20. MUISTAN ETTÄ TRIMMAUSVAIHEEN PITÄISI OLLA MIELLYTTÄVÄÄ AIKAA! Aikaa löytää uusia makuja, aikaa oppia, mikä itselle todella tuottaa nautintoa, samalla kun paino tippuu.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 2

Ensimmäinen vaihe

Guiliano kertoo kirjassaan vaihto-oppilasvuodestaan suuressa ja mahtavassa Amerikassa. Tuliaisena hän raahaa mukanaan vararengasta vyötäröllään. Tästäkös nuorinainen ahdistuu ja elämä tuntuu kamalalta, muutto Pariisiin ja yliopistoelämän aloittaminen eivät auta asiaa. Onnekseen Mireillellä on ihana äiti, mamie, jolla on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin (ja kaikki maailman parhaimmat reseptit). Mamie otta yhteyttä tohtori-ihmeeseen, joka pyytää nuorta Mireilleä kirjaamaa ylös kaiken, mitä kolmen viikon aikana suuhunsa laittaa. Näin tein myös minä. 3 viikkoa kirjasin kaiken ylös niin tarkasti kuin suinkin pystyin. Välillä laitoin myös kommenttia itselleni, että millä mielellä söin ja mikä olo oli syömisen jälkeen. Pyrin myös laittamaan, missä söin ja missä työvuorossa olin, jotta näkisin, toistuuko joku tietty kaava vuorojen mukaan. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt ruokapäiväkirjaa muutaman päivän, mutta yleensä laiskuuksissani en jaksa kovin kauaa, ja myös muutan syömiskäyttäytymistäni tervellisempään automaattisesti. Tällä kertaa päätin pyrkiä syömään niin itselleni tavallisesti kuin yleensä teen.

Itse olen ajatellut, että minulla on melko terveellinen ruokavalio, mutta minulla on vain huonoja syömistapoja. Päiväkirja kuitenkin paljasti, että vaikka peruspohja onkin ihan ok, lisäilen sen päälle kaiken laista kivaa pientä, joista sitten yhdessä muodostuu jotain vähemmän kivaa. Kirja ohjaa huomaamaan omat "häiriköt" eli ruuat joita syö pakonomaisesti liikaa. Esimerkiksi, jos syöt konvehtirasian iltaisin, silloin suklaa on sinun häirikkösi. Itseltäni en löytänyt mitään yksittäistä ruoka-ainetta jota söisin mielin määrin, vaan ajaudun syömään koska jotain nyt vain sattui osumaan tielleni. Laitan tähän listan huomioista, joita tein omasta päiväkirjasta.

Sufnan häiriköt

- Käytän aivan turhaan teessä makeutusainetta, huomion arvoista on että teen niin vain töissä, kotona minulla ei edes ole ko. tuotetta. Puollan myös kirjan ajatusta siitä, että makeutusaine ei tyydytä makean himoa, mutta pitää sitä yllä kokoajan muistuttamalla itsestään.

-Syön impulsiivisesti, syön kun on nälkä, kun on tylsää, kun ei ole muutakaan, kun jotain vai sattuu tielleni. Ruokailu rytmini on hyvin löyhä, työpaikan tauot tuovat struktuuria, mutta kotona, en välttämättä syö kunnon ateriaa, vaan syön voileipiä pisin iltaa. En myöskään suunnittele kunnolla syömisiäni, sitten olaan tilanteessa, että jääkaapissa ei ole muuta kuin leipää.

-Vaikka en kotiin kannakaan mahdottomia määriä hyvyyksiä, on työpaikan kahvipöytä viholliseni. Tämä taitaa olla monen kompastuskivi. Vaikka kotiin ei ostaisikaan mitään, tulee kahvitauolla huomaamatta otettua yhden tai kaksi piparia, muutama sipsi, pari suklaata.

-Toiset ovat humalahakuisia juojia, minä olen ähkyhakuinen syöjä. Tämän jo tiesinkin, mutta olihan se ihan hyvä itselle vielä todentaa. Tämä on kai ihan lapsuudesta tuttu ajatusmalli, tulen tuputtaja perheestä. "Syön nyt hyvin, että jaksaa", "ethän ole syönyt vielä mitään, ota tyttö lisää". Hyvin usein kuultuja lauseita mamman ruokapöydässä. Olen siis oppinut tavan, että kun syödään, on syötävä paljon, ja vasta kun on ähkyolo on hyvä. Tavoittelen siis ähkyn tunnetta. Olen myös sikäli hyvin kasvatettu, että lautanen on syötävä aina tyhjäksi, ja se on syötävä vaikka sitten oksennus kurkussa.

-"Tyhmä määrä" tämä on lapsuuden kodissani tuttu määrä. Tyhmä määrä on sellainen määrä ruuan tähteitä, ettei niitä viitsi enää laittaa jääkaappiin, koska niistä ei saa enää kunnon kokoista annosta, mutta kun poiskaan ei raaski heittää. Ratkaisuna siis on, että on vain yritettävä jaksaa syödä vielä vähän, ettei vaan mene hukkaan. Taloudellista kyllä, painonhallinnan kannalta typerää, jos ähkyä ei vielä tähän mennessä ole nyt siitäkään ei enää tarvitse huolehtia.

-Silloin tällöin tulee ostettua kaupan maustettua jogurttia, ja nehän sisältävät hirveän määrän sokeria.

-Itse en osta limsoja lainkaan, mutta mieheni ostaa. Kuvittelen etten juo niitä, mutta kappas vain, käyn välillä "lainaamassa" hänen pullostaan pikku tilkan. Toisinaan näitä tilkkoja tulee illan aikana useampia.

-Jonkin verran syön myös eineksiä. Joskus ihan perusteltua, mutta itse toivoisin, että ruokavalioni koostuisi pääosin puhtaasta ruuasta.

-Jos minulla on avattuna jotain, niin sitten sitä voi mennä enemmänkin, esimerkiksi koko purkki jääteetä juotuna kurkusta alas. Toisaalta pidän sitä hyvänä puolena, että jos jotain ei ole kotona, niin sitten sitä ei vaan ole. En lähde kauppaan hakemaan mitään.

-Jatkuva napostelu. Leikkele paketti jääkapissa auki. Tulos: Käy puolen tunnin välein hakemassa "vielä yksi" siivu. Saatan myös syödä fiksun kokoisen annoksen, mutta tuhoan sen käymällä rääppimässä tähteitä suoraan kattilasta myöhemmin.

-Tämä on ehkä mielestäni surullisin ja huomion arvoisin asia, nimittäin syön kunnolla pöydän ääressä vain töissä. Lapsuuden kodissa ei olisi tullut kuuloonkaan, että mitään ruokaa olisi viety keittiön ulkopuolelle. Nykyään sen sijaan syön useimmiten sohvalla ja samalla olen läppärilläni, tai luen lehteä tai kirjaa. Kerran 3 viikon aikana olen syönyt jopa sängyssä!!! Syön myös seisaaltani ja joskus kävelen tehden kaikkea muuta. Hyvä lukija, minun on tunnustettava, että olen jopa kerran hukannut voilevän kesken syönnin. En siis keskity kunnolla syömiseen vaan teen kaikkea muuta. Olen lukenut tutkimuksia, että ihmiset syövät TV:tä katsoessaan enemmän sipsejä kuin mitä söisivät ilman TV:tä. Emme siis huomaa mitä syömme.

-Kun teen ruokaa, maistelen sitä. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta minä maistelen jatkuvasti. Ennen kuin ruoka on, valmis olen voinut syödä jo pienen aterian verran. Enää minulla ei ole edes nälkä, mutta kun pitää syödä kun kerran ruokaa on tehty.

-Syön liian nopeasti -> Ehdin syömään paljon, ennen kuin kylläisyysviesti kulkeutuu aivoihini.

Että tällaista, ei ole nättiä katottavaa. Toisaalta voi vain ajatella, että on paljon kehitettävää, ja paljon missä voi parantaa. Eli keinoja tilanteen parantamiselle on yllin kyllin, eivätkä ne ole mitään salatiedettä. Edessä on hyvin yksin kertaisia korjaus liikkeitä.

Kuvalähde:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http%3A%2F%2Fmedia1.annabrixthomsen.com%2F2012%2F09%2Fgluttony_1126.jpg&imgrefurl=http%3A%2F%2Ftraditionalchristianity.wordpress.com%2F2013%2F06%2F25%2Fbetween-deprivation-and-gluttony%2F&h=978&w=859&tbnid=CXr-BdesBhUnxM%3A&zoom=1&docid=Sy6dGhqxNsT7QM&ei=h12dVO3EGcj9ywPWhICwCw&tbm=isch&ved=0CCAQMygCMAI&iact=rc&uact=3&dur=1633&page=1&start=0&ndsp=18

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? Sufna selvittää, lisäosa 1: Reseptikatsaus

Ranskattaret eivät liho  - Keittokirja

Arvoisa lukija, olen täten myös perehtynyt Guilianon muihinkin teoksiin kirjasarjasta Ranskattaret eivät liho. Tässä ja tulevissa "lisäosissa" tulen perehtymään muihin kirjaa koskeviin asioihin kuin varsinaiseen ruokailuun ja omaan syömiseeni. Tähän siis kuuluvat mm. kirjojen tarjoamat reseptit, joita olen päättänyt testata niin hyvin kuin pystyn.

Itse kirja on juurikin keittokirja mutta se sisältää lisäksi kirjoittajan kertomuksia miten eri ruuat ja reseptit ovat näkyneet hänen elämässään, millaisia muistoja niihin liittyy. Ah, juuri näistä kohdista minä pidän. Kirja on jaettu erilaisiin osioihin mm. aamupala, lounas, päivällinen. Se kertoo myös tavoista käyttää samppanjaa, miten suhtautua siihen kun mies ja lapset eivät olekaan uuden ranskalaisen elämäntapasi kannalla, millaisia ruokavälineitä keittiössä olisi hyvä olla. Sitä voi siis periaatteessa lukea ilman, että aikoo toteuttaa yhtään reseptiä.  Kirja pohjautuu varsinaiseen Ranskattaret eivät liho kirjaan, mutta olemukseltaan se on vähän kuin ensimmäisen kirjan sanomaa pohdiskeleva teos.

Seuraavaksi esittelen ensimmäisen tästä kirjasta kokeilemani reseptin ja hyvät ihmiset olen löytänyt ihanan puuroreseptin! Olen kyllä kuullut luumupuurosta, mutta olen niin tylsäpäinen, etten olisi ikimailmassa tajunnut laittaa sinne sitruunan kuorta. Parhautta! Tästä tulee takuula yksi lisä vakioresepteihini. Pidän paljon puuroista ja tämä on kiva tapa piristää perus kaurapuuroa. Resepti on myös edullinen, joka tietysti aina vaikuttaa positiivisesti minun mitta puullani. 

Kaurapuuro sitruunankuoren ja luumujen kanssa

2-4 annosta

2,5 dl kaurahiutaleita

6 dl vettä 

hyppysellinen suolaa

2 rkl hunajaa

1 tl suolatonta voita
sitruunan kuorta

runsas dl maitoa

1,75 dl kivettömiä kuivattuja luumuja hienonnettuina

1. Keitä kattilasssa 3-4 minuuttia kaurahiutaleita, vettä ja suolaa.         Sekoittele

2 Lisää hunaja, sitruunankuori, voi ja maito. Keitä 1 min ja lisää          luumut. 

Kuvat: Härskiä googlesta kopiointia.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? - Sufna selvittää, on jälleen ihmiskokeen aika! osa 1

Bonjour arvoisa lukija! Viime krjoituksista on pitkä aika, Heunu on pitkällä maailman valloitusreissulla ja Sufna on ollut saamaton ja laiska. Lähi aikoina Sufnan on ollut kuitenkin pakko tunnustaa, hänestä on tullut jojo-laihduttaja. Painoni on muutama kerran elämässäni tippunut spontaanisti elämäntilanteesta johtuen ja viime keväänä oikeasti laihdutin häitäni varten. On kuitenkin sanottava, että aina kaikki on tullut takaisin. Ne häitä varten poistetut, suloiset 7 kiloa ovat palanneet vain muutamassa kuukaudessa häiden jälkeen. Tämä kaikki johtuu tietysti omista syömistottumuksistani kun ote pääsi herpaantumaan. Minulla ei ole mitään suuria paineita laihtua, painan suunnilleen 70 kiloa ja olen hiukan reilu 166 cm pitkä, joten paino indeksi näyttää lievää ylipainoa. Mutta vaikka sinällään olen ihan okei nykyisen painoni kanssa, enkä siitä erityisesti kärsi, olisi mielestäni hauska tiputtaa muutama kilo. Sehän käy varsin helposti, mutta haluaisin jotain pysyvämpää, kuin hetken rutistuksen. Olen jo monta kertaa itse nähnyt, että sitkeään juurtuneet ruokailutapani tuovat minut aina samaan tilaan, ei lihava, mutta hieman "pehmoinen". Olen alkanut pohtimaan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun ikää tulee väistämättä lisää, jolloin myös aineenvaihdunta hidastuu ja painoa alkaa varmasti kertyä. Siitä ovat esimerkki sukuni muut naiset, kaikki ylipainoisia, mutta nuorena olleet suorastaan laihoja. laihempia, kuin minä koskaan. Se kaikki on kuitenkin nyt mennyttä. Äiti tuskailee edelleen raskauskilojen kanssa, vaikka hänen nuorin lapsensa on jo 19.

Olen ajatellut, että mitä nuorempana korjaan tämän epäkohdan, sitä paremmat kortit minulla on tulevaisuuteen. Hyvässä tapauksessa minun ei siis tarvitsisi koskaan aamulla 40 vuoden kieppeillä todeta, että hyvänen aika, minähän olen suorastaan lihava! Sen verran realiteetti terapiaa sain tällä viikolla, kun olin lähdössä pikkujouluihin, ajattelemani musta kotelomekko ei enää mahtunutkaan. Sain sen kyllä survottua päälleni, mutta näytin pian poksahtavalta grillikyrsältä, ja tarkoitus oli mennä syömään kolmen ruokalajin menyy. Juu ei onnistu. Mielestäni ei ole mitään järkeä saada painoa sen verran, että joudun ostamaan uudet vaatteet. Minulla ei ole mitään hyvää syytä saada lisäpainoa, jos olisin raskaana tilanne olisi toisin, mutta en ole. Minulla ei siis ole mitään hyvää tekosyytä ottaa lisäkiloja.

 

Pitkästä aikaa kirjastossa silmiini osui Mireille Guilianon kirjan Ranskattaret eivät liho. olen lukenut kirjan jo aikaisemmin ainakin kahdesti, koska mielestäni se oli mukavaa luettava. Rakastan ruokaa ja uusien makujen kokeilua, suorastaan elän syödäkseni. Minulle aiheutuu suorastaan henkistä tuskaa kun ajattelen, että maailmassa on niin paljon ruokalajeja, eikä elämässä ei ehdi kaikkea maistamaan. Myös kirjailijalla näyttää olevan samanlaiset intohimot ja viehätyin kovasti, kun hän kertoi kirjassaan eri ruokalajeista ja niihin liittyvistä muistoista lapsuutensa ranskassa. Ah, tämä voisi olla kulinaristille jonkinlainen eroottinen ruokanovelli. Kirja ei esittele dieettiä vaan nautiskelevaa elämäntapaa. Minä ainakin olen niin hedonistinen, että käyn koukkuun kiinni kun jossain luvataan lisää nautintoja. En pidä ajatuksesta, että jotain ruokaa ei saisi syödä, sillä kaikki on kiinni kohtuudesta, ja sitähän minulla ei ole, joten tähän ongelma kiteytyy. Nyt jälleen kerran olen kirjan lainannut, ja tällä kerralla olen ajatellut, että jospa pelkän lukemisen sijasta kerrankin yrittäisin myös toteuttaa siinä olevia asioita. Ei minulla mitään menetettävääkään ole.

Tässä ihmiskokeessa aion siis paneutua kirjaan ja ranskalaiseen elämän tapaan tarkemmin. Aion analysoida kirjan neuvoja suhteessa itseen. En kuitenkaan aio seurata kirjaa orjallisesti, sillä siinä on muutamia kohtia, jotka eivät kohtaa omien ajatusteni tai elämän tilanteeni kanssa. Olen myös suuri japanilaisen ruuan ystävä, joten todennäköisesti otan vaikutteita myös nousevan auringon maasta. Mutta siinä ei mielestäni ole mitään vikaa, sillä ovathan hoikimmat naiset juurikin Japanissa ja Ranskassa. Miksi ei siis ottaa parhaita paloja molemmista? Todennäköisesti tämän ihmiskokeen aikana arvioin myös Moriyama Naomin Japanilaiset eivät vanhene, eivätkä liho kirjaa, sillä se tuntuu sopivan mukaan kokeeseen, kuin nenä päähän. Olen myös huomannut tiettyjä yhteneväisyyksiä Japanilaisen ruokakulttuurin ja Ranskattaret eivät liho kirjan neuvojen välillä, vaikka muuten hyvin erilaisista ruuista onkin kyse.

Koska suhtaudun tähän kokeeseen intohimoisesti, todennäköisesti postaus välit ovat pitkiä, koska aion antaa prosessille aikaa ja todella tahdon oppia siitä jotain, joka säilyy.

Kaikella rakkaudella

Sufna

Kuva: härskisti kopioitu sivulta: http://cdon.fi/kirjat/guiliano,_mireille/ranskattaret_eiv%C3%A4t_liho-10601771

Tabermannista häkeltyneenä

Hetki

Se on se hetki,

Rakkauden hetki:

edessä korkea muuri

Se on taivasta korkeampi

ja ulottuu syvemmälle

kuin yksikään juuri

Sitä hetkeä kutsutaan

rakkauden hetkeksi

Se on se hetki

jolloin rakkaus kysyy meiltä

uskallammeko olla

rakkauden lapsia.

Uskallammeko

kauhistuttavan korkean

muurin edessä

tulvillaan uskoa ja toivoa,

kirkkain silmin kuin lapset,

sanoa ettei muureja ole,

on vain mahdollisuus

tarttua vielä yhteen käteen

-Tabermann 2005-

Avokin kanssa päätimme alkaa etsiä hääkutsuihin sopivaa runoa. Suunnistimme paikalliseen kirjastoon, jossa ummikkoina nappasimme monta runoteosta. Mukaan tarttui kolme Tommy Tabermannin kirjaa.

Rakkauden kolme kehää. 2005. Gummerus

Rakkauskirja. 2008. Minerva.

Suutele minulle siivet. 2004. Gummerus

Vaikka Tabermann olikin minulle runoilijana tuttu, eikä Yle:n Uutisvuoto ollut enää mitään Tabermannin lähdön jälkeen, en ollut kuitenkaan määrällisesti lukenut kovinkaan montaa hänen runoaan. Kirjastossa valitsimme hyllystä kirjoja ilman sen suurimpia kriteereitä. Tärkeintä oli jos kirjan kannessa luki jotain rakkaudesta tai se oli punainen tai muuten hempeän näköinen. Noh, kotona kun aloimme tarkemmin selvittää mitä tuli lainattua, tulimme vähän aikaa selattuamme siihen tulokseen, etteivät Tommyn runot ainakaan näistä kirjoista hääkutsuumme päätyisi. Kaikki kirjat sisälsivät kokonaisuudessaan eroottista runoutta, joiden kirjoittamisesta hän nimenomaan oli tunnettu. Tämä toki luki kirjojen takakansissa, mutta emmepä me niitä lukeneet laiskuuksissamme. (Olisihan sitä kyllä voinut testata suvun huumorintajua.) Sisuunnuin kuitenkin, ”ja minähän nämä luen, kun olen kerran lainannutkin!”. Ja näin Tabermannin eroottiset runot päätyivät osaksi työmatkakirjallisuuttani. Pahoittelen jos olen aiheuttanut hämmennystäni ja punoittavia poskia kanssamatkustajissani, mikäli ovat lukeneet kirjaani olkani yli.

Rakkauden kolme kehää

Kirja sisältää monipuolisesti eri tasoisia eroottisia runoja. Eri tasoisella tarkoitan, että osa runoista on vähän rohkeampia ja osa taas vähän vähemmän rohkeita. Blogauksen aloittava runo on lainattu tästä kirjasta ja on ko. teoksesta suosikkini.

Suutele minulle siivet

Tämän kirjan nimi kuulosti mielestäni ihanalta ja siksi lainasin sen. Luin kaikki kirjat perän jälkeen, joten sekoitin mitkä runot missäkin kirjassa ovat, mutta sanoisin, että tämä oli kirjoista rohkein. Voin olla hieman nössö, mutta itse pidän runoista, jossa asiat ilmaistaan hieman kiertoteitse ja symbolisemmin. Jotkut runot olivat makuuni ehkä hieman liian suoria. Tai sitten en vain kuudelta aamulla bussissa osannut virittäytyä tunnelmaan. Ehkäpä minun olisi kannattanut lukea niitä sohvalla viininpunaisessa silkkiaamutakissa, suklaarasia vieressäni, sunnuntai aamuna, klassista musiikkia kuunnellen.

Olihan kirjassa toki myös hauskoja, käyttökelpoisia runoja. Aion varmasti printata makuuhuoneen seinälle runon ”Intohimoisten iltarukous”. Ehkäpä se auttaa tulevassa avioliiton satamassa pitämään tuulen purjeissa, laskuvesienkin aikana. Olihan tässäkin muutamia roiseja kohtia, mutta minusta se parodioi hauskan sensuellisti iltarukousta, samalla kuitenkin puhuen tärkeistä asioista.

”... suo meille kärsivällisyyttä

odottaa toisiamme niin ettemme hukkaa

toisiamme matkalla vaan saavumme perille yhdessä

ja toisistamme onnellisina...”

Rakkauskirja

Rakkauskirja on runojen muodossa kerrottu tarina rakkauden soturista ja tämän matkustelusta maailmassa levittäen rakkautta ja pohtien sen tarkoitusta. Osa runoista on hyvin lyhyitä ja osa taas melkein sivun mittaisia pikku tarinoita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Sen enempää en lähtenyt netistä tutkimaan, mutta mieleeni juolahti, että olisiko rakkauden soturi runoilijan omakuva. Tulihan Tabermann tunnetuksi ”rakkauskansanedustajana” ulkomaita myöten kun teki laki aloitteen viikon mittaisesta rakkauslomasta.

Enää Tabermann ei ole itse meille runojaan kertomassa, mutta runoja voi lukemisen lisäksi myös kuunnella mm. Spotifystä hakusanoilla: ”Älä Sano Ehkä”, ”Kaksi ihoa” ja ”Tommy Tabermann”

-Sufna

Kuva: 

Tommy Tahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy_Tabermann

Pahan mielen runo

Sinä kerrot

kuinka nukahdit käytävämatolle

pää koiran turkkia vasten

kuinka poljit pyörääsi ja itkit

kun koirasi kuoli

että koira merkitsi sinulle

enemmän

kuin isäsi ja äitisi

jotka eivät koskaan olleet selviä

tai eivät olleet kotona

ja jotka eivät tienneet

mitä olisivat sinulla tehneet

Se on niin surullista

ja sinä itket

Istun tuolissa vastapäätä sinua

ennätän ajatella paljon

sillä tarina ei ole lyhyt

eikä tämä ole ensi kerta

kun kuulen sen

Sinä kerrot

ja minä istun ja mietin

miksi et sano mitään

niistä illoista kun sinun lapsesi

eivät ole uskaltaneet nukkua

vaan ovat livahtaneet pakoon

ja pitäneet sinua silmällä piiloistaan

ei kai isä ole alkanut

juoda taas

kuinka isä voi

ei kai täällä haise

konjakki

ei kai hän ihan varmasti juo

tänä yönä?

Kun sinä itket itsesi uneen

-- on niin sääli sinua

sinullahan oli isä joka oli

alkoholisti

minä istun ja mietin milloin

vihani

tulee polttamaan sinut

valkoiseksi tuhkaksi

Kun sinä makaat siinä ja nyyhkytät

ajattelematta hiukkaakaan

että sinunkin lapsillasi on

isä

(Tikkanen, M., 1978.)

Näin kirjoittaa Märta Tikkanen kirjassaan Vuosisadan Rakkaus tarina. Kirjassaan Tikkanen riisuu perheeltään kulissit ja työntää vahvaakin vahvempia runoja lukijan kasvoille. Niissä vuorottelvat suru, viha, sääli ja häpeä. Kerronta on niin vahvaa, että ihan lukijanakin tulistuu ja lapsiakin käy sääliksi. Kirjassa maistuu kapina Märtan kirjailija miestä Henrik Tikkasta kohtaan. Minusta tuntuu, että tämän kirjan kirjoittaminen on ollut Märta Tikkaselle omaterapiaa, mutta miltä mahtoikaan aviomiehestään tuntua kirjaa lukiessa. Henrik Tikkanen on itse tehnyt tunnustuksen elämästään kirjassaan Mariankatu 26, joka ilmestyi 1977, ja vain vuoden päästä ilmestyi Märtan runokirja vastineeksi sille. Kirjailijat varmasti käsittelevät omaa elämäänsä juurikin kirjoittamalla. Mutta kun se julkaistaan, se alkaa tuntua samalta, kuin nykyaikana kun laitetaan kaikki henkilökohtaiset asiat nettiin ja Naamakirjassa tapellaan oman siipan kanssa julkisesti. Näinkö kirjailija perheessä ratkaistaan ongelmia? Minun ehkä pitäisi perehtyä herra Tikkasen kirjaa, jotta voisin muodostaa asiasta paremman mielipiteen.

Valitsin yllä olevan runon, koska se antoi minulle eniten ajateltavaa ja oivallusta. Aivan viimeinen kappale herättää ja pysäyttää. En ole vain yhtä tai kahta kertaa istunut kuuntelemassa, kun aikuinen ihminen nyyhkii onnetonta lapsuuttaan aivan tuiterissa. En toki halua vähätellä näitä surullisia kokemuksia, mutta runossa on hyvä pointti. Moni näistä aikuisista jotenkin unohtaa, että heillä on lapsia, joille he tekevät aivan samoin kuin omat vanhemmat heille. Olisiko vanhempi voinut katkaista kierteen ja luoda lapsilleen parempaa mitä itsellä ei ollut? Eikö se ole vanhemman velvollisuus? Tiedän kyllä, että kaikki eivät pysty, ja minun on turha osoitella siinä syyttävällä sormella, mutta pistää vaan miettimään.

Hyvät lukijat tämä ei ollut lainkaan hyvän mielen postaus, tämä oli onnettomien, mutta vahvojen runojen postaus. Ehkä ensi kerralla jotain kevyempää.

Kaikella rakkaudella

Sufna

Esikuvan jalanjäljissä

Olen luuseri! Ruokapäiväkirjalla ei ole suursyömäriin vaikutusta vaan kirjaan surutta ahmitut herkut. Paino on pysynyt samoissa sen jäljiltä ja vuokranjakajaakaan ei ole kiinnostanut punakynällä viivailut. Mitä nyt? Yleisvointini on hyvä. Ei ole juurikaan perusliikuntaa mitä en jaksaisi suorittaa ja olen terve, mielikin on piristynyt entisestään etukevään myötä. BMI luo kuitenkin tilastolle punaa, siellä kummittelee lievä ylipaino. En kiistä, etteikö suu söisi tai vatsa vetäisi, mutta vahvat sääretkin kantavat!

Olen lueskellut, että monilla fitnessurheiluun hurahtaneilla on esikuvia. He kantavat jopa kännykässään kuvia lihaksikasrakenteisista henkilöistä kuvia, joita voivat "motivaatio vemppaa" tilanteen tullen katsella. Mietin siis itselleni esikuvaa. En juuri ihaile täydessä tikissä olevia henkilöitä, koska tiedän sen vaativan työmäärän sen takana. Itselläni ei yksinkertaisesti ole halua panostaa ajastani siihen niin paljon. Ei myöskään paljon laihduttanut henkilö ole esikuvakseni sopiva, nopeasti edennyt painonpudostus toisi totaalimuutoksen elämään. Sekään ei kiinnosta. Tosin, Jutta ja puolen vuoden superdieetit- ohjelma antaa kannustusta tunniksi.

Olin tyytyväinen, suorastaan onnellinen keksittyäni sopivan esikuvan. Hänen kuvaansa en kyllä kanna mukanani, mutta olisi varmaan syytä. Tässä hän on:

(Kuva kopioitu http://www.vanajavesiuinti.fi/alexander-stubb-vanajavesiuinnin-suojelija sivustolta) 

Motto on: tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää energiaa päivään.

Miksi?

Mies, joka toimittaa varsin tärkeää virkaa, ehtii myös harrastaa. Osaksi siksi ihailen Stubbia, koska hänen harrastamansa lajit ovat myös itselleni ominaisia, eli kestävyyslajit. Kestävyyslajeihin Stubb lukee juoksun, pyöräilyn, triathlonin, telemarkin (laskettelun kantamuoto) ja golfin. En voi tosin sietää golfia, mutta se varmaan tekisi keskittymiselleni hyvää ;)

Hän sovittaa kiireiseen työhönsä urheilun. Olen lisäksi eräästä tv-ohjelman perusteella saanut tietooni, että Stubbin ruova on kalaa syövä vegetaristi. En kiistä, etteikö miehen energisyys ja hymy vetoaisi ja olisi tavoittelemisen arvoista!!

Kohti esikuvaa

Olen aloittanut hölkkä (kyllä, en kehtaa edes kirjoittaa sanaa juoksu) lenkit aamuisin tyhjällä vatsalla. Kyllä, olen herännyt kello viisi aamuvuoroa edeltävästi. Lenkki ei ole kamalan pitkä, päivästä riippuen 20-30minuuttia. Hiki tulee, hengästyy ja jaksaa päivän paremmin. Kaadun kyllä kello 22 totaalisesti sänkyyn. Aamulenkit ovat olleet minulle sopiva muoto. Aamuisin saan hölkätä rauhassa, ei ole yleisöä. Saan treenin poisalta heti aamusta ja jaksan töissä hyvin. Nälkämokoma on päässyt yllättämään aikaisina aamuina töissä, mutta kananmunan lisääminen aamupalaan on auttanut.

Olen myös huomannut, vaikka hölkkään asfaltilla, niin polvikivut ovat hävinneet. Voimaa ei tahdo riittää kipurahännän aamulenkkeihin enää vauhtia yhtälailla, mutta koira ei valita ;) Joka aamu tuntuu, että jaksan aina paremmin. Molempiin jalkoihin on vaivasenluun kohdalle tulleet tutut kovettumat ja mitä oudoimpiin paikkoihin rakkulat. Niitä sitten hölväilen merisuolarasvalla. Jottei aivan urheiluksi menisi, niin olen pitänyt kerran viikossa vapaa aamun.

Vosiko esikuva olla myös rouva Stubb?

Voi ja nyt tästä, yövuorosta alkaen ilmoittaudun olevani kalaa syövä kasvissyöjä! Olen ollut reilun puolivuotto lakto-ovo-vegetaristina ja se sujui hyvin. Käytän paljon maitotuotteita, joten ei tarvinnut käydä lisäainepurkillakaan. Olo oli hyvä silloinkin ja pääsin myös ulkomailla vaihdossa ollessani lihomaan ;) Karkit ja harvat herkut kun eivät sisällä lihaa ;)

Olen googletellut paljon erilaisia kasvisruokareseptejä ja uskon, että jälleen makumaailma tulee avartumaan. Aion nyt kuitenkin jättää listalle myös kalan. Mutta herkkuja täytyisi karsia jo kättelyssä. Olen tavannut uuden tuttavuuden, taateli. Aivan fantastinen makuelämys, makea, muttei jälkimaku sokerinen! Pahimpaan himoon on siis tyydyttäjä.

Katsotaan kuinka käy :) Uusi ruokavalioni on lyhyesti: lakto-ovo-pesvo-vegetaristi

Esikuvan jäljillä,

Heunu

Metsästämässä

”Se joka elää luonnon keskellä ja jolla on kaikki aistinsa tallella, ei voi vaipua synkkään surumielisyyteen.” 

– Henry Thoreau 

Luonnolla koetaan olevan paljon mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä. Onko noin? Esitetään niistä usein tutkimuksia sun muita. Kuitenkaan kovin usein ei meidän lähimettässä väkeä liiaksi asti ole ollut. 

Suomenluonnon päivä- sivusto on kirjannut jokuisia luonnon terveysvaikutuksia elimistöön ja mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä löytyi yksi. Luonnossa vietetyn 20 minuutin aikana mieliala kohenee. Varmasti kohenee ja sitä tunnutaan selittävän stressiä poistavien, verenpainetta ja pulssia laskevien tekijöiden summana. Syyskuussa 2013 olivat koolla Suomen luontokeskuksen asiantuntijat. Seminaarissa todettiin luonnon tuottavan onnellisuutta, vähentävän yksinäisyyttä ja innostamalla liikkumaan. (Metsähallitus: ”Metsäkylpy” hoitaa: luonnossa liikkuminen edistää terveyttä ja hyvinvointia) Näille ei sivusto antanut perusteluja. Itse voisin jopa väittää, että missään en ole niin yksin kuin metsässä x) Ohralahti T. (Luonto elvyttää 2010) opinnäytetyössä on esitetty vihreänluonnon elvyttävästä vaikutuksesta psyykkisessä uupumuksessa. Vihreä luonto lisää positiivisia ajatuksia ja vastavuoroisesti vähentää negatiivisia. Luonnon ympäristö tarjoaa rentouttavan, rauhoittavan ja hiljaisen paikan tuottaen esteettistä mielihyvää. Esteettinen mielihyvä? Taiteellinen mielihyvä. Haettaisiinkohan tällä silminnähtävä lountoa? Ruotsi S. on kuvannut sivustolla, A Propos, että, "Lukuisat suomalaiset ovat jo iät ja ajat osanneet hoitaa terveyttään mökkeilemällä sekä patikoimalla, sienestämällä ja marjastamalla metsissä.". Mielestäni varsin osuva ja todentuntuinen lause. Kuulun itse ihmisiin, jotka mökkeilevät mielellään ja jo lapsuudesta asti kesät on vietetty mökillä. Vanhemmalla iällä ole huomannut kaipaavani mökille kesäisin, juuri siksi, että rentoudun siellä parhaiten. 

Olen sen jälkeen, kun Kippurahäntä meille saapui ja kasvoi, käynyt sen kanssa päivittäin vähintää tunnin metsällä. Hyvää mieltä saa jo kun kertoo häntäänsä heiluttavalle otukselle, että mennään metsään ja Kippurahäntä alkaa innostua. Metsässä, vastoin lakia, pidän koiran vapaana. En tiedä parempaa, kuin omaa häntäänsä innosta jahtaavaa koiraa.  

                                                    

Lähi metikkömme ei ole iso, mutta löytyy sieltä ojat ja jokunen pienempi suo. Metsää halkovat voimalinjat. Metsän reunoilla on suuret teollisuus alueet, joten metsän tuomaa hiljaisuutta ei ole, vaan tasaista liikenteen melua ja pauketta. Lintujen laulun kuulee parhaiten naapuruston orapihlajapuskassa. Kuitenkin metsä on kovassa käytössä, paljon erilaisia polkuja ja syksyisin koululaiset suunnistavat siellä. Maasto on ajoittain kallioista ja mäkistä. Ihan sitä varten tuli hommatuksi niin syksyksi varrelliset goretexit kuin talveksi icebugit.
Useimmiten kuulen korvamatona Matin ja Tepon kappaleen sanoja: "mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti." Samat polut lähimetsässä tuovat välillä kyllästymisen makua, mutta kiitos neljän vuoden ajan, muutos polunvarsilla on onneksi suuri. 

Syksyllä haapapuun lehdet levittivät pilkullisen maton ja kanervat kukkivat. Vesisateellakin oli helpompi saada Kippurahäntä ulos, kun mentiin suoraan metsään. Vesisade ei siellä tuntunut haittaavan lainkaan.
Lumi ja kuura toivat kauneutta ja valoa poluille. Yllttävän hyvin lähimetsäämme käytetään myös talvella, koska polut ovat olleet moitteettomasti tampatut. Pakkanenkaan tai tuulet eivät tunnu metsässä purevan yhtä lujasti kuin mitä maanteillä. Nyt on alkukevät, ainakin kelien puolesta. Vielä on suuremmilta osin polut umpijäässä, mutta metsässä on jo paljon sulia kohtia. Vielä ei pajunkissojen lisäksi ole tuoretta kasvua näkyvissä.

Omaan oloani metsä rauhoittaa, varmasti tiedostamatta. Hälinä työpäivän jälkeen on mukava upottaa, liikenteestä huolimatta, vähemmän hälisevään metsään. Ja Kippurahännän kanssa sinne on mukava mennä. Koira voi juosta vapaana ja itselle jää aikaa pohdiskella omia. Ei ole vaaraa myrkytyksistä taikka muista kulkijoista. Ainakin heitä on vähemmän. En ole koskaan metsäreissun jälkeen kiukkuinen. Vaihteleva lenkkimaasto, vauhdin hitaudesta huolimatta, antaa tuntumaa pakaroihin x)

Jälleen huomena metsään,

Heunu

Ihmiskoe: Viikko raakalaisena

Kertomus siitä kuinka Sufna pärjäsi viikon raakaruualla

”Ruoka olkoon lääkkeesi!” –Hippokrates- 

Lukuisat lähteet internetissä ja mediassa ylistävät tai varoittavat raakaruuasta. Tästä kiinnostuneena olen päättänyt yrittää elää ainakin viikon raakaruokaa syöden ja katsoa mitä tapahtuu. Monet sivustot ylistävät fantastista oloa, terveysvaikutuksia ja valtavaa energisyyttä, mikä raakaruokaan siirtymisestä on seurannut. Olisiko tässä vihdoin avaimet onneen ja hyvään oloon?

Raakaruokavalio perustuu ajatukselle, että kaikista terveellisin ruoka keholle on kypsentämätöntä. Lähteestä riippuen ruokaa ei siis saisi kuumentaa yli 45-47 asteen. Lisää tietoa voi lukea esimerkiksi täältä: http://altmedicine.about.com/od/popularhealthdiets/a/Raw_Food.htm

Maanantai - tiistai aamuyö

Maanantai on minulle valmistaumispäivä. Lueskelen netistä tietoa ja etsiskelen reseptejä. Huomaan, että materiaalia on valtavasti ja reseptejä vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Smootiet näyttävät olevan kova sana. Itseäni kuitenkin kiinnostavat enemmän muut ohjeet kuten raa'at keitot, en ole varma miten makuhermoni suhtautuvat kylmään keittoon. Olen päättänyt suoriutua viikosta kunnialla ja syödä monipuolisesti erilaisia ruokia. En näe järkeä, että söisin viikon pelkkiä porkkanoita ja omenoita vain siksi, ettei minulla ole mitään oikeaa kokemusta tai taitoa raakaruuan tekemisestä, olen päättänyt oppia.



Päätän suunnistaa ruokakauppaan. Hedelmä tiskillä on helppo valikoida tuotteita ja pian kori onkin täyttynyt kukkuroilleen. Lidlin huumaavalta tuoksuvan paistopisteenkin ohitan omahyväinen mairea virne naamallani. Ei tee heikkoakaan! Mutta sitten pääsemme maitovalmisteiden luo. Tuijotan hämmentyneenä jogurtti purkkeja. Voi luoja, joudun olemaan viikon ilman jogurttia, eikä raejuustokaan taida olla raakaruokailijoiden ykkösruokaa. Tunnen oloni kerrassaan lyödyksi, haikeasti katselen maitopurkkeja. Olen kuitenkin päättänyt selvitä, sillä aion tehdä uuden aluevaltauksen. Suunnistan toiseen kauppaan etsimään mantelimaitoa. Sen löytäminen on yllättävän vaikeaa, mutta ilokseni huomaan, että hyllyssä on useita erilaisia saman ryhmän tuotteita. Mukaan lähtee myös lisäksi riisimaito. Kassalla tunnen itseni suuremmaksi terveyshifistelijäksi, kuin mitä oikeasti olenkaan.



Kotona katson saalistani. Oloni on kuin luolanaisella, joka on juuri kerännyt luonnosta perheelleen puhdasta ruokaa. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, kun alamme avokin kanssa puhua illan syömisestä. Aloitan kokeilun vasta huomenna päivällä, kun olen yövuoron jälkeen herännyt. En halua vielä käyttää juuri ostamiani raakoja aarteita. Päädymme siis luonnolliseen ratkaisuun ja suuntaamme paikalliseen kebabbilaan, ja tilaan itselleni kasvisrullaan, jonka kuvittelen hieman lieventävän sitä syntiä, että ylipäätään päädyn ennen ihmiskoettani kyseiseen ravintolaan. Tunnen itseni typeräksi. No tulipahan maistettua kasvisversiota, jonka jämät otan mukaan yövuoroon. Tietenkin työpaikan pöydälle on ilmestynyt suklaata ja sipsejä. Syön, koehan alkaa vasta huomenna iltapäivällä, kun olen herännyt. Tunnen itseni vieläkin typerämmäksi ja äärettömän tekopyhäksi.

Tiistai - keskiviikko aamuyö

Herään. Tunnen itseni pirteäksi ja innokkaaksi. Tänään se alkaa. Nyt nähdään mihin, minusta oikein on. Ensitöikseni surautan itselleni blenderissä mantelimaidosta, banaanista, mansikoista ja vuonankaalista smootien. Olen hämmästynyt kuinka hyvältä se maistuu. Syön lounaaksi salaattia, johon lisäilen pähkinöitä ja siemeniä. Olen tyytyväinen, kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti.



Aika lähteä uudestaan kauppaan, sillä joihinkin resepteihin tarvitsen vielä hieman kaapin täydennystä. Avokillani on kuitenkin nälkä, eikä kotona häntä sillä hetkellä miellyttäviä ruokia. Koiranpentukatseella hän ehdottaa, jos kävisimme kebabilla vielä tänäänkin. Pohdin hetken, mutta päätän ottaa haasteen vastaan ja suorittaa koettani kebabravintolassa. Paikan päällä tilaan salaatin. Minulle ei ole ongelmia katsoa iskender kebabia syövää avokkiani. Mutta sitten huomaan hänen alkusalaatissaan olevat kananmunan viipaleet, myönnän olevani niistä avoimen kateellinen.



Yövuoroa varten olen päättänyt tehdä itselleni kylmän punajuurikeiton reseptillä, joka löysin netistä. Keitto sisälsi mm. punajuuria, korianteria ja mantelia. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka vähän aikaa raakaruuan valmistamiseen menee.

Hirveintä potaskaa ikinä!

Lähden jälleen yöksi töihin keittoineni. Työpaikan pöydälle on ilmestynyt lisää suklaata. Ei se mitään, minullahan on keittoni. Olin maistanut keittoa jo kotona, ja todennut sen menettelevän ja kelpaavan evääksi. Lusikallisen maistaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin koko lautasellisen syömisen. Pidän sosekeitoista, mutta voin käsisydämellä sanoa, että en ole koskaan maistanut tai tehnyt yhtä hirveää keittoa. Yritän syödä, mutta mitä enemmän syön, sitä enemmän tökkii. Korianerilla maustettu keitto on kuin pesuaineen makuista vesi-hiekka seosta.  Päätän luovuttaa. Loppu yö sujuu tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, sekä pähkinöitä syöden. Huomaan niiden riittävän vallan mainiosti, enkä koe itseäni nälkäiseksi. Kahvipöydän suklaat jäävät myös kulhoon, en koe tarvitsevani niitäkään.

Keskiviikko

Aloitan päiväni mustikkaisella tuorepuurolla ja klementiineillä. Raakaruokailu sujuu tänään kuin itsestään, eikä mielitekoja kypsennettyyn ruokaan ole. Piipahdan Heunun kanssa illalla vesijuoksemassa.

Torstai

Torstaina huomaan ilokseni, että viime viikon matkasta kertynyt paino on hävinnyt. Elättelen toiveita, että painoa lähtisi hieman lisääkin, minulla ei olisi mitään sitä vastaan.



Käyn nopeasti jälleen kaupassa ostamassa tuoretta lohta tämän päivän reseptikokeilua varten. Olen päättänyt kääräistä lohta, avokadoa ynnä muuta salaatin lehtien ja levän sisään. Kaupassa huomaan katsovani keksi hyllyä. Yleensä en ole mikään keksien tai karkin ostaja ja harvoin näitä hyllyjä sen enempää tarkkailen. Nyt kuitenkin huomaan kuinka pitkä keksihylly on, useita metrejä. Valikoimaa on valtavasti. Tunteeni ovat ristiriitaiset. Mietin, kuinka hassua on, miten valtavasti eri valmisteita olen blokannut itseltäni vapaaehtoisesti. Koen etten voi ostaa keksejä, mutta jos ostaisin siitä ei oikeastaan tapahtuisi mitään. Samalla mietin, että on käsittämätöntä miten monenlaisia keksejä ihmiset muka tarvitsevat. Tarvitaanko me oikeasti tätä kaikkea, mitä supermarketit ovat täynnä? Löytyykö kaikille tuotteille oikeasti ostaja.

Parhautta <3

Kotona alan valmistaa ruokaa, nälkä on valtava ja pohjaton. Kääräisen muutaman rullan ja asetun syömään. Olen taivaissa, avokado, idut ja raaka lohi maistuvat jumalaisilta. (Pidän sushista, joten raa'at kalat eivät ole ongelma.) Tulen oikein kunnolla täyteen ja annos pitää nälän itaan asti. Tätä syön uudestaankin. Jälkeenpäin ajattelen, että Nori-levä saattoi olla paahdettua. Olen kuitenkin iloinen, että löysin näin maukkaan reseptin.

Perjantai

Perjantaina tutustuin Tampereen kauppahallin The salad bariin. Ja voin lämpimästi suositella heidän marinoitua punakaaliaan. Melkein harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana. Salaatti oli joka tapauksessa suuri ja käypähintainen.

Ostin myös ensimmäisen raakapatukkani, melkoisen hintava, mutta kokeiltava oli. Patukka sisälsi taateleita, kaakaota ja mantelia. Minusta ihan käyvän makuista tavaraa, makean nälkäkin lähti. Avokkini luonnehti makua liiman tai tärpätin kaltaiseksi.

Lauantai

Lauantai sujui raakaruokailun merkeissä rauhallisesti. Aamupäivällä salaattia syöden ja töissä kurkku-avokadokeittoa kokeillen. Keitto oli melkein onnistunutta, mutta sitruunaa oli liikaa. Kuitenkin on sanottava, ettei projektin aikana yksikään keitto ole minua niin paljon viehättänyt, että tekisin niitä toiste.

Sunnutai

Sunnuntain iltavuoroa en jaksanut kauheasti pohtia etukäteen ruokaa, joten evääksi lähti kokoelma vihanneksia ja hedelmiä.

Sen verran on pakko hehkuttaa, että olen koittanut elämäni ensimmäisen kerran idätystä ja innostunut siitä valtavasti. Mielestäni valmiit idut ovat kaupassa melko kalliita. Itse idättämällä saa kuitenkin halvalla ihania itusia mutusteltavaksi. Idätys ohjeet katsoin netistä tästä osoitteesta http://eilistapaistoa.blogspot.fi/2012/10/mungpavun-ituja.html Tänään sainkin ensimmäisen satsin sadostani käyttöön ja olen tyytyväinen.

Maanantai

Vaikka en ole tämän kokeilun aikana oikeastaan mitään mullistavaa kokenut psyykkisessä tai fyysisessä tilassani. Minun on kerrottava, että olen alkanut nähdä unia ruuasta, joka on niin kaukana tämän hetkisestä ruokavaliosta kuin suinkin. Näin näet unta bratwursteista ja lihapullista viime yönä. Unessa paistoin niitä pannussa voilla ja ahdoin tyytyväisenä kitusiini. Mieleeni tulee kohtaus yhdestä suosikki dokkaristani nimeltä Tavarataivas, jossa päähenkilö kertoo nähneensä unta henkarista. Linkistä voitte tarkemmin tutustua kyseiseen tuotokseen http://tavarataivaselokuva.fi/

Kysymys siis kuuluu: yrittääkö alitajuntani kertoa mitä minä todella tarvitsisin? Vai nousevatko unet vain omasta kaipuustani rasvaisia makkaroita kohtaan? Jos ryhtyisin selibaattiin alkaisinko nähdä runsaasti seksiunia?

Tiistai

Tiistai iltapäivällä totean, että olen ollut syömättä kypsennettyä ruokaa viikon ja päätän tarttua lomalta palanneen työkaverin tarjoamaan kakkupalaan. Otan kuitenkin vain puolikkaan palan... Mutta se ei tarkoitta, että se olisi ainoa puolikas.

Tullessani iltapäivällä kotiin ryhdyn saman tien keittämään kananmunia, olen aivan hurmiossa, juhlin voittoani vielä yhdellä hapankorpulla. Sitten totean, että jääkaappi on melkein tyhjä, mitä minä nyt syön? Kuivakaapissa on runsaasti puurohiutaleita, makaroneja, ynnä muita keittämistä vaativia aineksia. En kuitenkaan osaa tarttua niihin, suren vain sitä, että vein töihin kerralla kaikki jäljellä olevat hedelmät ja salaattikin on loppu. En tiedä mitä söisin. Sitten muistan, että vielä on ituja jäljellä. Tyytyväisenä syön niitä hapankaalin kanssa. En jaksa enää mennä kauppaan, kun tuntuu että olen viettänyt siellä ison osan kulunutta viikkoa. Avokki halusi kuitenkin juhlistaa palaamistani normaalitilaan ja osti chiabatta-leivän, josta ahnehdin saman tien puolet. Perustelin tätä lahjakkaasti sillä itselleni, että huomenna leipä ei olisi enää yhtään niin hyvää.

POHDINTA

Mitä minulle jäi käteen kokeilusta? Voisin nopeasti sanoa, että ei mitään erityistä. Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut. Odotin jotain muutosta voinnissani johonkin suuntaan. Olin toivonut kehoni reagoivan voimakkaammin tavalla tai toisella, joko hyvässä tai pahassa. En ollut virkeämpi tai väsyneempi, vatsan toiminta oli melkolailla samanlaista kuin ennenkin. Satunnaiset lisääntyneet ilmavaivatkin pystyi yhdistämään tietyistä ruoka-aineista johtuviksi. Tietenkin raakaruokailua pitäisi kokeilla hieman kauemmin, jotta kunnon tuloksia saadaan. Minulla ei ole kuitenkaan sellaista pitkäjänteisyyttä asiaan, johon olen ryhtynyt vain huvikseni testimielessä.

Jonkun laisia vaikutuksia oli kuitenkin havaittavissa. Ihoni ei viikon aikana muuttunut oikein miksikään. Finnien määrä ei merkittävästi lisääntynyt tai vähentynyt. Huomattavaa tässä on kuitenkin se, että usein pähkinöitä syötyäni se tulee näkymään myös naamassa. Tällä viikolla söin ennätys määrän pähkinöitä, eikä finnejä tullut merkittävästi lisää.

Toisaalta kokeilu toi minulle tuntumaa raakaruokaan ja huomasin sen hyvin helpoksi. Olen ihastunut smootiehin ja varmasti teen niitä tulevaisuudessakin. Varmasti lisään myös salaatin ja kalan suhteellista määrää ruokavaliossani. Jollainlailla kaipaan aikaisempaa enemmän tuoretta ruokaa. Oloni tuntuu "tunkkaiselta" jos en ole syönyt hedelmää tai vihannesta.

Painoon kokeilut ei ole merkittävästi vaikuttanut, loppu viikon odotin, että paino tipahtaisi raakaruualla alle 66 kg, mutta ei, vaikka kuinka toiveikkaasti punnitsin itseni useaan kertaan perän jälkeen, se pysyi paikallaan. Huvittavaa kuitenkin oli, kun tiistaina lopetin kokeilun syöden kakkupalan, puolikkaan ciabatan, joka on siis hyvin, hyvin monta leipäsiivua ja kaikkien päällä voita, sekä useita keitettyjä kananmunia. Seuraavan päivän lukema näytti 65,8 kg:tä. Toki tällaiset painon muutokset ovat niin pieniä, että kyse on vain luultavasti nesteestä, eikä varsinaisesta laihtumisesta. Niin tai näin tilanne oli kuitenkin jokseenkin huvittava. Jotenkin hölmöksi koin myös sen, että koska halusin tehdä kokeen kunnolla, en myöskään keittänyt vettä teetä varteen vaan lillutin pussia kylmässä vedessä. Kyllä sen juo ja haudukkeetkin maistuvat ihan hyvältä, ja kylmää teetä olen juonut aikaisemminkin ihan vapaaehtoisesti. Koin sen vain jollain tavalla hieman typeränä kun vettä ei "saanut" keittää edes teekuppiin.

Erittäin positiivisena olen kokenut uusiin ruokiin tutustumisen. (Keitot aion kuitenki tästä edeskin keittää) Aion lisätä riisi- ja soijamaidon osasksi normaalia ruokavaliotani ja ituja tulen kasvattamaan enemmänkin. Tällä hetkellä kasvamassa ovat mungpavut ja linssit.

Voin kuitenkin ylpeänä todeta, että koe suoritettu ja olen taas monta uutta kokemusta rikkaampi, enkä kadu pätkääkään. Tämä oli mielestäni kokeilun arvoista.

-Sufna

VESIJUOKSUA

Luin vanhasta APU-lehdestä, että vesijuoksu sopii selkä- ja nivelkipuisille, vanhuksille sekä pullukoille. Koska Sufnan kanssa meillä ei vielä ole ikää vanhuksiksi taikka (toistaiseksi) tuki- ja liikuntaelin vaivoja jää meille siis tämä pullukat.

Vesijuoksu taustamme alkoi ensimmäisen kerran joulukuussa 2013. Pikaohje löytyi paikallisen uimahallimme seinältä, kuva jossa henkilö juoksee vedessä ja eikun perässä tekemään. Olemme siitä pitäen käyneet lähes joka viikko kahdesti vesijuoksemassa. Vöistä meillä ei ollut hajuakaan, mutta kokeilemalla ollaan saatu mieleisemme kokoiset. Vöistä siis kiitos paikalliselle uimahallille, jossa riittää kokoja!

Perehdyttyäni netissä (Suomalainen vesiliikunta Oy- sivustoon sekä UKK-insituutin) oleviin ohjeistuksiin vesijuoksusta, kokosin tästä sekä minulle että Sufnalle, myös teille hyvät lukijat, pläjäyksen vesijuoksusta. 

Ennen aloitusta

 vesijuoksu, kuten muutkin liikuntatuokiot tulisi aloittaa ensin lämmittelyllä ja lopettaa kevyeeseen venyttelyyn. Näin vähennät mahdollisia rasitus- ja lihaskipuja

 aloittelijan tulisi vesijuoksu aloittaa rauhallisella tahdilla mahdollisten lihaskipujen vuoksi

 huolellinen tekniikan opettelu ehkäisee vääriä liikeratoja

 mitä nopeammin liikut sitä kovempi veden tuoma vastus on

Arvatkaan vain olemmeko kertaakaan lämmitelleet muualla kuin kuluttumalla uimahallin suihkussa lämmintä vettä! Venyttelyjä on Sufna alkanut harrastamaan nyt tällä viikolla x)

Kuva kopioitu osoitteesta: http://www.vesiliikunta.com/index.php?page=137

Vyön pukeminen

  juoksuvyö on vyötärön kapeimmalla kohdalla tai vatsan lapuolella, kehosta riippuen

 vyö tulee olla napakasti kiinni, jottei se nouse kainaloihin

Ja eikun juoksemaan!

Nojaa pystyasennosta kevyesti eteenpäin, pidä pää vedenpinnan päällä. Vältä kääntymistä mahalleen ns. koirauinti asentoon. Tee jaloilla juoksuliikkeitä ojentaen ne tehokkaasti taakse. Nosta polvea reilusti ylös ja ojenna jalka pitkänä potkuna taakse. Kädet ovat sivuilla, kuin maalla juostessakin ja pumppaavat liikettä. Pidä sormet yhdessä, jolloin kädet kevyesti kauhovat vettä. Rytminä vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka ojentuvat ja koukistuvat. Löysäily rytmissä heikentää liikkeen puhtautta.

Kuinka nopeaa tulisi vauhdin olla?

UKK-instituutin sivuston mukaan huonokuntoiselle riittää juuri ja juuri hengästyminen, terveysliikkujalle "pystyy puhumaan puuskuttamatta" ja kovakuntoisille luja tahti syke seurannalla.

Sivustolla on esitetty myös vesijuoksussa käytettäviä lisävälineitä, kuten jalkoihin tulevat perhoset, lisäävät jalan työmäärää sekä hanskat, jotka lisäävät kädenliikkuvuuden vastusta, voimistaen näin käsiä ja ylävartaloa. Sufnalla on ollut käytössä nämä hansikkaat.

Kyseiseltä sivulta löytyy myös vesiliikuntaan opastavia videoita, tässä linkki:

http://www.vesiliikunta.com/index.php?page=180

Tässä oli lyhyt kuvaus vesijuoksun tekniikasta ja välineistöstä. Lienee sanomattakin selvää, että tapahtumapaikkana on joko uimahalli tai sopiva luonnon vesistö =) Oma ja Sufnan kokemus pohjautuu vielä toistaiseksi uimahallin maailmaan, mutta kesällä olisi tarkoitus kiertää järveä sorsien kanssa.

Miksi siis vesijuoksu? Miksi ei :) Emme ole löytäneet yhteistä uimatahtia ja vesijuostessa saamme purettua mieltä vaivaavat asiat altaaseen. Olemme siis ne pahamaineiset kälättäjät ankat, jotka juoksevat vieretysten ja vesihän tunnetusti kantaa ääntä, joten varmasti hallin kovaäänisin parivaljakko. Paitsi, että juostessa voidaan hölistä olemattomia, niin se on tuntunut mukavalle liikunnalle. Mukavan siitä on tehnyt sijainti, aukioloajat sekä vedentuntuma. Tuntumalla tarkoitan, lapsena hankittua oloa, jossa vedessä on kivaa. Niin vesijuostessakin. Laji ei tunnu pakkopullalta, mutta voisimme sitä tietty tehokkaammin tehdä ;) Mutta hyvää mieltä se meissä saa kertatoisensa jälkeen aikaan!

Vesijuoksun muita terveysvaikutuksia olen haravoinut seuraavia:

 vesijuoksu on oiva laihdutuskeino, koska normaalia asteisessa vedessä lämpöenergian kulutus on suurempi. Tosin tulisi juosta kolmesti viikossa, vähintään 30 minuuttia, mieluiten tunti

 vedenvastus tuo suurille lihasryhmille töitä; pakarat, selkä ja vatsalihakset ovat käytössä. Veden tiheyden ansiosta vastus on ilmaa reilusti suurempi ja tehoa saa helposti lisättyä

 mielihyvää tuo ainakin se, ettei sinun liikettäsi näe muut, veden alla tapahtuva jää veden alle ;)

 vesi tuntuu hyvältä iholla

 rentoutunut olo sen jälkeen, sitä en vaihtaisi itsekään!

 lajin edullisuus tekee siitä helposti lähestyttävän, varsinkin minulle ja Sufnalle on tärkeää liikuntaharrastuksen taloudellisuus (liekö pinttynyt ajatusmaailma jäänyt opiskelijavuosilta)

 vesi vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, koska suuret lihakset toimivat tehokkaasti

 vähentää lihaskireyttä ja lisää elastisuutta

Kaikki porukalla pulikoimaan!

Heunu