Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? Sufna selvittää, lisäosa 1: Reseptikatsaus

Ranskattaret eivät liho  - Keittokirja

Arvoisa lukija, olen täten myös perehtynyt Guilianon muihinkin teoksiin kirjasarjasta Ranskattaret eivät liho. Tässä ja tulevissa "lisäosissa" tulen perehtymään muihin kirjaa koskeviin asioihin kuin varsinaiseen ruokailuun ja omaan syömiseeni. Tähän siis kuuluvat mm. kirjojen tarjoamat reseptit, joita olen päättänyt testata niin hyvin kuin pystyn.

Itse kirja on juurikin keittokirja mutta se sisältää lisäksi kirjoittajan kertomuksia miten eri ruuat ja reseptit ovat näkyneet hänen elämässään, millaisia muistoja niihin liittyy. Ah, juuri näistä kohdista minä pidän. Kirja on jaettu erilaisiin osioihin mm. aamupala, lounas, päivällinen. Se kertoo myös tavoista käyttää samppanjaa, miten suhtautua siihen kun mies ja lapset eivät olekaan uuden ranskalaisen elämäntapasi kannalla, millaisia ruokavälineitä keittiössä olisi hyvä olla. Sitä voi siis periaatteessa lukea ilman, että aikoo toteuttaa yhtään reseptiä.  Kirja pohjautuu varsinaiseen Ranskattaret eivät liho kirjaan, mutta olemukseltaan se on vähän kuin ensimmäisen kirjan sanomaa pohdiskeleva teos.

Seuraavaksi esittelen ensimmäisen tästä kirjasta kokeilemani reseptin ja hyvät ihmiset olen löytänyt ihanan puuroreseptin! Olen kyllä kuullut luumupuurosta, mutta olen niin tylsäpäinen, etten olisi ikimailmassa tajunnut laittaa sinne sitruunan kuorta. Parhautta! Tästä tulee takuula yksi lisä vakioresepteihini. Pidän paljon puuroista ja tämä on kiva tapa piristää perus kaurapuuroa. Resepti on myös edullinen, joka tietysti aina vaikuttaa positiivisesti minun mitta puullani. 

Kaurapuuro sitruunankuoren ja luumujen kanssa

2-4 annosta

2,5 dl kaurahiutaleita

6 dl vettä 

hyppysellinen suolaa

2 rkl hunajaa

1 tl suolatonta voita
sitruunan kuorta

runsas dl maitoa

1,75 dl kivettömiä kuivattuja luumuja hienonnettuina

1. Keitä kattilasssa 3-4 minuuttia kaurahiutaleita, vettä ja suolaa.         Sekoittele

2 Lisää hunaja, sitruunankuori, voi ja maito. Keitä 1 min ja lisää          luumut. 

Kuvat: Härskiä googlesta kopiointia.

Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? - Sufna selvittää, on jälleen ihmiskokeen aika! osa 1

Bonjour arvoisa lukija! Viime krjoituksista on pitkä aika, Heunu on pitkällä maailman valloitusreissulla ja Sufna on ollut saamaton ja laiska. Lähi aikoina Sufnan on ollut kuitenkin pakko tunnustaa, hänestä on tullut jojo-laihduttaja. Painoni on muutama kerran elämässäni tippunut spontaanisti elämäntilanteesta johtuen ja viime keväänä oikeasti laihdutin häitäni varten. On kuitenkin sanottava, että aina kaikki on tullut takaisin. Ne häitä varten poistetut, suloiset 7 kiloa ovat palanneet vain muutamassa kuukaudessa häiden jälkeen. Tämä kaikki johtuu tietysti omista syömistottumuksistani kun ote pääsi herpaantumaan. Minulla ei ole mitään suuria paineita laihtua, painan suunnilleen 70 kiloa ja olen hiukan reilu 166 cm pitkä, joten paino indeksi näyttää lievää ylipainoa. Mutta vaikka sinällään olen ihan okei nykyisen painoni kanssa, enkä siitä erityisesti kärsi, olisi mielestäni hauska tiputtaa muutama kilo. Sehän käy varsin helposti, mutta haluaisin jotain pysyvämpää, kuin hetken rutistuksen. Olen jo monta kertaa itse nähnyt, että sitkeään juurtuneet ruokailutapani tuovat minut aina samaan tilaan, ei lihava, mutta hieman "pehmoinen". Olen alkanut pohtimaan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun ikää tulee väistämättä lisää, jolloin myös aineenvaihdunta hidastuu ja painoa alkaa varmasti kertyä. Siitä ovat esimerkki sukuni muut naiset, kaikki ylipainoisia, mutta nuorena olleet suorastaan laihoja. laihempia, kuin minä koskaan. Se kaikki on kuitenkin nyt mennyttä. Äiti tuskailee edelleen raskauskilojen kanssa, vaikka hänen nuorin lapsensa on jo 19.

Olen ajatellut, että mitä nuorempana korjaan tämän epäkohdan, sitä paremmat kortit minulla on tulevaisuuteen. Hyvässä tapauksessa minun ei siis tarvitsisi koskaan aamulla 40 vuoden kieppeillä todeta, että hyvänen aika, minähän olen suorastaan lihava! Sen verran realiteetti terapiaa sain tällä viikolla, kun olin lähdössä pikkujouluihin, ajattelemani musta kotelomekko ei enää mahtunutkaan. Sain sen kyllä survottua päälleni, mutta näytin pian poksahtavalta grillikyrsältä, ja tarkoitus oli mennä syömään kolmen ruokalajin menyy. Juu ei onnistu. Mielestäni ei ole mitään järkeä saada painoa sen verran, että joudun ostamaan uudet vaatteet. Minulla ei ole mitään hyvää syytä saada lisäpainoa, jos olisin raskaana tilanne olisi toisin, mutta en ole. Minulla ei siis ole mitään hyvää tekosyytä ottaa lisäkiloja.

 

Pitkästä aikaa kirjastossa silmiini osui Mireille Guilianon kirjan Ranskattaret eivät liho. olen lukenut kirjan jo aikaisemmin ainakin kahdesti, koska mielestäni se oli mukavaa luettava. Rakastan ruokaa ja uusien makujen kokeilua, suorastaan elän syödäkseni. Minulle aiheutuu suorastaan henkistä tuskaa kun ajattelen, että maailmassa on niin paljon ruokalajeja, eikä elämässä ei ehdi kaikkea maistamaan. Myös kirjailijalla näyttää olevan samanlaiset intohimot ja viehätyin kovasti, kun hän kertoi kirjassaan eri ruokalajeista ja niihin liittyvistä muistoista lapsuutensa ranskassa. Ah, tämä voisi olla kulinaristille jonkinlainen eroottinen ruokanovelli. Kirja ei esittele dieettiä vaan nautiskelevaa elämäntapaa. Minä ainakin olen niin hedonistinen, että käyn koukkuun kiinni kun jossain luvataan lisää nautintoja. En pidä ajatuksesta, että jotain ruokaa ei saisi syödä, sillä kaikki on kiinni kohtuudesta, ja sitähän minulla ei ole, joten tähän ongelma kiteytyy. Nyt jälleen kerran olen kirjan lainannut, ja tällä kerralla olen ajatellut, että jospa pelkän lukemisen sijasta kerrankin yrittäisin myös toteuttaa siinä olevia asioita. Ei minulla mitään menetettävääkään ole.

Tässä ihmiskokeessa aion siis paneutua kirjaan ja ranskalaiseen elämän tapaan tarkemmin. Aion analysoida kirjan neuvoja suhteessa itseen. En kuitenkaan aio seurata kirjaa orjallisesti, sillä siinä on muutamia kohtia, jotka eivät kohtaa omien ajatusteni tai elämän tilanteeni kanssa. Olen myös suuri japanilaisen ruuan ystävä, joten todennäköisesti otan vaikutteita myös nousevan auringon maasta. Mutta siinä ei mielestäni ole mitään vikaa, sillä ovathan hoikimmat naiset juurikin Japanissa ja Ranskassa. Miksi ei siis ottaa parhaita paloja molemmista? Todennäköisesti tämän ihmiskokeen aikana arvioin myös Moriyama Naomin Japanilaiset eivät vanhene, eivätkä liho kirjaa, sillä se tuntuu sopivan mukaan kokeeseen, kuin nenä päähän. Olen myös huomannut tiettyjä yhteneväisyyksiä Japanilaisen ruokakulttuurin ja Ranskattaret eivät liho kirjan neuvojen välillä, vaikka muuten hyvin erilaisista ruuista onkin kyse.

Koska suhtaudun tähän kokeeseen intohimoisesti, todennäköisesti postaus välit ovat pitkiä, koska aion antaa prosessille aikaa ja todella tahdon oppia siitä jotain, joka säilyy.

Kaikella rakkaudella

Sufna

Kuva: härskisti kopioitu sivulta: http://cdon.fi/kirjat/guiliano,_mireille/ranskattaret_eiv%C3%A4t_liho-10601771

Tabermannista häkeltyneenä

Hetki

Se on se hetki,

Rakkauden hetki:

edessä korkea muuri

Se on taivasta korkeampi

ja ulottuu syvemmälle

kuin yksikään juuri

Sitä hetkeä kutsutaan

rakkauden hetkeksi

Se on se hetki

jolloin rakkaus kysyy meiltä

uskallammeko olla

rakkauden lapsia.

Uskallammeko

kauhistuttavan korkean

muurin edessä

tulvillaan uskoa ja toivoa,

kirkkain silmin kuin lapset,

sanoa ettei muureja ole,

on vain mahdollisuus

tarttua vielä yhteen käteen

-Tabermann 2005-

Avokin kanssa päätimme alkaa etsiä hääkutsuihin sopivaa runoa. Suunnistimme paikalliseen kirjastoon, jossa ummikkoina nappasimme monta runoteosta. Mukaan tarttui kolme Tommy Tabermannin kirjaa.

Rakkauden kolme kehää. 2005. Gummerus

Rakkauskirja. 2008. Minerva.

Suutele minulle siivet. 2004. Gummerus

Vaikka Tabermann olikin minulle runoilijana tuttu, eikä Yle:n Uutisvuoto ollut enää mitään Tabermannin lähdön jälkeen, en ollut kuitenkaan määrällisesti lukenut kovinkaan montaa hänen runoaan. Kirjastossa valitsimme hyllystä kirjoja ilman sen suurimpia kriteereitä. Tärkeintä oli jos kirjan kannessa luki jotain rakkaudesta tai se oli punainen tai muuten hempeän näköinen. Noh, kotona kun aloimme tarkemmin selvittää mitä tuli lainattua, tulimme vähän aikaa selattuamme siihen tulokseen, etteivät Tommyn runot ainakaan näistä kirjoista hääkutsuumme päätyisi. Kaikki kirjat sisälsivät kokonaisuudessaan eroottista runoutta, joiden kirjoittamisesta hän nimenomaan oli tunnettu. Tämä toki luki kirjojen takakansissa, mutta emmepä me niitä lukeneet laiskuuksissamme. (Olisihan sitä kyllä voinut testata suvun huumorintajua.) Sisuunnuin kuitenkin, ”ja minähän nämä luen, kun olen kerran lainannutkin!”. Ja näin Tabermannin eroottiset runot päätyivät osaksi työmatkakirjallisuuttani. Pahoittelen jos olen aiheuttanut hämmennystäni ja punoittavia poskia kanssamatkustajissani, mikäli ovat lukeneet kirjaani olkani yli.

Rakkauden kolme kehää

Kirja sisältää monipuolisesti eri tasoisia eroottisia runoja. Eri tasoisella tarkoitan, että osa runoista on vähän rohkeampia ja osa taas vähän vähemmän rohkeita. Blogauksen aloittava runo on lainattu tästä kirjasta ja on ko. teoksesta suosikkini.

Suutele minulle siivet

Tämän kirjan nimi kuulosti mielestäni ihanalta ja siksi lainasin sen. Luin kaikki kirjat perän jälkeen, joten sekoitin mitkä runot missäkin kirjassa ovat, mutta sanoisin, että tämä oli kirjoista rohkein. Voin olla hieman nössö, mutta itse pidän runoista, jossa asiat ilmaistaan hieman kiertoteitse ja symbolisemmin. Jotkut runot olivat makuuni ehkä hieman liian suoria. Tai sitten en vain kuudelta aamulla bussissa osannut virittäytyä tunnelmaan. Ehkäpä minun olisi kannattanut lukea niitä sohvalla viininpunaisessa silkkiaamutakissa, suklaarasia vieressäni, sunnuntai aamuna, klassista musiikkia kuunnellen.

Olihan kirjassa toki myös hauskoja, käyttökelpoisia runoja. Aion varmasti printata makuuhuoneen seinälle runon ”Intohimoisten iltarukous”. Ehkäpä se auttaa tulevassa avioliiton satamassa pitämään tuulen purjeissa, laskuvesienkin aikana. Olihan tässäkin muutamia roiseja kohtia, mutta minusta se parodioi hauskan sensuellisti iltarukousta, samalla kuitenkin puhuen tärkeistä asioista.

”... suo meille kärsivällisyyttä

odottaa toisiamme niin ettemme hukkaa

toisiamme matkalla vaan saavumme perille yhdessä

ja toisistamme onnellisina...”

Rakkauskirja

Rakkauskirja on runojen muodossa kerrottu tarina rakkauden soturista ja tämän matkustelusta maailmassa levittäen rakkautta ja pohtien sen tarkoitusta. Osa runoista on hyvin lyhyitä ja osa taas melkein sivun mittaisia pikku tarinoita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Sen enempää en lähtenyt netistä tutkimaan, mutta mieleeni juolahti, että olisiko rakkauden soturi runoilijan omakuva. Tulihan Tabermann tunnetuksi ”rakkauskansanedustajana” ulkomaita myöten kun teki laki aloitteen viikon mittaisesta rakkauslomasta.

Enää Tabermann ei ole itse meille runojaan kertomassa, mutta runoja voi lukemisen lisäksi myös kuunnella mm. Spotifystä hakusanoilla: ”Älä Sano Ehkä”, ”Kaksi ihoa” ja ”Tommy Tabermann”

-Sufna

Kuva: 

Tommy Tahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy_Tabermann