Ranskattaret eivät liho - Toimiiko? -Sufna selvittää! Osa: 2

Ensimmäinen vaihe

Guiliano kertoo kirjassaan vaihto-oppilasvuodestaan suuressa ja mahtavassa Amerikassa. Tuliaisena hän raahaa mukanaan vararengasta vyötäröllään. Tästäkös nuorinainen ahdistuu ja elämä tuntuu kamalalta, muutto Pariisiin ja yliopistoelämän aloittaminen eivät auta asiaa. Onnekseen Mireillellä on ihana äiti, mamie, jolla on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin (ja kaikki maailman parhaimmat reseptit). Mamie otta yhteyttä tohtori-ihmeeseen, joka pyytää nuorta Mireilleä kirjaamaa ylös kaiken, mitä kolmen viikon aikana suuhunsa laittaa. Näin tein myös minä. 3 viikkoa kirjasin kaiken ylös niin tarkasti kuin suinkin pystyin. Välillä laitoin myös kommenttia itselleni, että millä mielellä söin ja mikä olo oli syömisen jälkeen. Pyrin myös laittamaan, missä söin ja missä työvuorossa olin, jotta näkisin, toistuuko joku tietty kaava vuorojen mukaan. Olen joskus aikaisemminkin tehnyt ruokapäiväkirjaa muutaman päivän, mutta yleensä laiskuuksissani en jaksa kovin kauaa, ja myös muutan syömiskäyttäytymistäni tervellisempään automaattisesti. Tällä kertaa päätin pyrkiä syömään niin itselleni tavallisesti kuin yleensä teen.

Itse olen ajatellut, että minulla on melko terveellinen ruokavalio, mutta minulla on vain huonoja syömistapoja. Päiväkirja kuitenkin paljasti, että vaikka peruspohja onkin ihan ok, lisäilen sen päälle kaiken laista kivaa pientä, joista sitten yhdessä muodostuu jotain vähemmän kivaa. Kirja ohjaa huomaamaan omat "häiriköt" eli ruuat joita syö pakonomaisesti liikaa. Esimerkiksi, jos syöt konvehtirasian iltaisin, silloin suklaa on sinun häirikkösi. Itseltäni en löytänyt mitään yksittäistä ruoka-ainetta jota söisin mielin määrin, vaan ajaudun syömään koska jotain nyt vain sattui osumaan tielleni. Laitan tähän listan huomioista, joita tein omasta päiväkirjasta.

Sufnan häiriköt

- Käytän aivan turhaan teessä makeutusainetta, huomion arvoista on että teen niin vain töissä, kotona minulla ei edes ole ko. tuotetta. Puollan myös kirjan ajatusta siitä, että makeutusaine ei tyydytä makean himoa, mutta pitää sitä yllä kokoajan muistuttamalla itsestään.

-Syön impulsiivisesti, syön kun on nälkä, kun on tylsää, kun ei ole muutakaan, kun jotain vai sattuu tielleni. Ruokailu rytmini on hyvin löyhä, työpaikan tauot tuovat struktuuria, mutta kotona, en välttämättä syö kunnon ateriaa, vaan syön voileipiä pisin iltaa. En myöskään suunnittele kunnolla syömisiäni, sitten olaan tilanteessa, että jääkaapissa ei ole muuta kuin leipää.

-Vaikka en kotiin kannakaan mahdottomia määriä hyvyyksiä, on työpaikan kahvipöytä viholliseni. Tämä taitaa olla monen kompastuskivi. Vaikka kotiin ei ostaisikaan mitään, tulee kahvitauolla huomaamatta otettua yhden tai kaksi piparia, muutama sipsi, pari suklaata.

-Toiset ovat humalahakuisia juojia, minä olen ähkyhakuinen syöjä. Tämän jo tiesinkin, mutta olihan se ihan hyvä itselle vielä todentaa. Tämä on kai ihan lapsuudesta tuttu ajatusmalli, tulen tuputtaja perheestä. "Syön nyt hyvin, että jaksaa", "ethän ole syönyt vielä mitään, ota tyttö lisää". Hyvin usein kuultuja lauseita mamman ruokapöydässä. Olen siis oppinut tavan, että kun syödään, on syötävä paljon, ja vasta kun on ähkyolo on hyvä. Tavoittelen siis ähkyn tunnetta. Olen myös sikäli hyvin kasvatettu, että lautanen on syötävä aina tyhjäksi, ja se on syötävä vaikka sitten oksennus kurkussa.

-"Tyhmä määrä" tämä on lapsuuden kodissani tuttu määrä. Tyhmä määrä on sellainen määrä ruuan tähteitä, ettei niitä viitsi enää laittaa jääkaappiin, koska niistä ei saa enää kunnon kokoista annosta, mutta kun poiskaan ei raaski heittää. Ratkaisuna siis on, että on vain yritettävä jaksaa syödä vielä vähän, ettei vaan mene hukkaan. Taloudellista kyllä, painonhallinnan kannalta typerää, jos ähkyä ei vielä tähän mennessä ole nyt siitäkään ei enää tarvitse huolehtia.

-Silloin tällöin tulee ostettua kaupan maustettua jogurttia, ja nehän sisältävät hirveän määrän sokeria.

-Itse en osta limsoja lainkaan, mutta mieheni ostaa. Kuvittelen etten juo niitä, mutta kappas vain, käyn välillä "lainaamassa" hänen pullostaan pikku tilkan. Toisinaan näitä tilkkoja tulee illan aikana useampia.

-Jonkin verran syön myös eineksiä. Joskus ihan perusteltua, mutta itse toivoisin, että ruokavalioni koostuisi pääosin puhtaasta ruuasta.

-Jos minulla on avattuna jotain, niin sitten sitä voi mennä enemmänkin, esimerkiksi koko purkki jääteetä juotuna kurkusta alas. Toisaalta pidän sitä hyvänä puolena, että jos jotain ei ole kotona, niin sitten sitä ei vaan ole. En lähde kauppaan hakemaan mitään.

-Jatkuva napostelu. Leikkele paketti jääkapissa auki. Tulos: Käy puolen tunnin välein hakemassa "vielä yksi" siivu. Saatan myös syödä fiksun kokoisen annoksen, mutta tuhoan sen käymällä rääppimässä tähteitä suoraan kattilasta myöhemmin.

-Tämä on ehkä mielestäni surullisin ja huomion arvoisin asia, nimittäin syön kunnolla pöydän ääressä vain töissä. Lapsuuden kodissa ei olisi tullut kuuloonkaan, että mitään ruokaa olisi viety keittiön ulkopuolelle. Nykyään sen sijaan syön useimmiten sohvalla ja samalla olen läppärilläni, tai luen lehteä tai kirjaa. Kerran 3 viikon aikana olen syönyt jopa sängyssä!!! Syön myös seisaaltani ja joskus kävelen tehden kaikkea muuta. Hyvä lukija, minun on tunnustettava, että olen jopa kerran hukannut voilevän kesken syönnin. En siis keskity kunnolla syömiseen vaan teen kaikkea muuta. Olen lukenut tutkimuksia, että ihmiset syövät TV:tä katsoessaan enemmän sipsejä kuin mitä söisivät ilman TV:tä. Emme siis huomaa mitä syömme.

-Kun teen ruokaa, maistelen sitä. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta minä maistelen jatkuvasti. Ennen kuin ruoka on, valmis olen voinut syödä jo pienen aterian verran. Enää minulla ei ole edes nälkä, mutta kun pitää syödä kun kerran ruokaa on tehty.

-Syön liian nopeasti -> Ehdin syömään paljon, ennen kuin kylläisyysviesti kulkeutuu aivoihini.

Että tällaista, ei ole nättiä katottavaa. Toisaalta voi vain ajatella, että on paljon kehitettävää, ja paljon missä voi parantaa. Eli keinoja tilanteen parantamiselle on yllin kyllin, eivätkä ne ole mitään salatiedettä. Edessä on hyvin yksin kertaisia korjaus liikkeitä.

Kuvalähde:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http%3A%2F%2Fmedia1.annabrixthomsen.com%2F2012%2F09%2Fgluttony_1126.jpg&imgrefurl=http%3A%2F%2Ftraditionalchristianity.wordpress.com%2F2013%2F06%2F25%2Fbetween-deprivation-and-gluttony%2F&h=978&w=859&tbnid=CXr-BdesBhUnxM%3A&zoom=1&docid=Sy6dGhqxNsT7QM&ei=h12dVO3EGcj9ywPWhICwCw&tbm=isch&ved=0CCAQMygCMAI&iact=rc&uact=3&dur=1633&page=1&start=0&ndsp=18