Esikuvan jalanjäljissä

Olen luuseri! Ruokapäiväkirjalla ei ole suursyömäriin vaikutusta vaan kirjaan surutta ahmitut herkut. Paino on pysynyt samoissa sen jäljiltä ja vuokranjakajaakaan ei ole kiinnostanut punakynällä viivailut. Mitä nyt? Yleisvointini on hyvä. Ei ole juurikaan perusliikuntaa mitä en jaksaisi suorittaa ja olen terve, mielikin on piristynyt entisestään etukevään myötä. BMI luo kuitenkin tilastolle punaa, siellä kummittelee lievä ylipaino. En kiistä, etteikö suu söisi tai vatsa vetäisi, mutta vahvat sääretkin kantavat!

Olen lueskellut, että monilla fitnessurheiluun hurahtaneilla on esikuvia. He kantavat jopa kännykässään kuvia lihaksikasrakenteisista henkilöistä kuvia, joita voivat "motivaatio vemppaa" tilanteen tullen katsella. Mietin siis itselleni esikuvaa. En juuri ihaile täydessä tikissä olevia henkilöitä, koska tiedän sen vaativan työmäärän sen takana. Itselläni ei yksinkertaisesti ole halua panostaa ajastani siihen niin paljon. Ei myöskään paljon laihduttanut henkilö ole esikuvakseni sopiva, nopeasti edennyt painonpudostus toisi totaalimuutoksen elämään. Sekään ei kiinnosta. Tosin, Jutta ja puolen vuoden superdieetit- ohjelma antaa kannustusta tunniksi.

Olin tyytyväinen, suorastaan onnellinen keksittyäni sopivan esikuvan. Hänen kuvaansa en kyllä kanna mukanani, mutta olisi varmaan syytä. Tässä hän on:

(Kuva kopioitu http://www.vanajavesiuinti.fi/alexander-stubb-vanajavesiuinnin-suojelija sivustolta) 

Motto on: tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää energiaa päivään.

Miksi?

Mies, joka toimittaa varsin tärkeää virkaa, ehtii myös harrastaa. Osaksi siksi ihailen Stubbia, koska hänen harrastamansa lajit ovat myös itselleni ominaisia, eli kestävyyslajit. Kestävyyslajeihin Stubb lukee juoksun, pyöräilyn, triathlonin, telemarkin (laskettelun kantamuoto) ja golfin. En voi tosin sietää golfia, mutta se varmaan tekisi keskittymiselleni hyvää ;)

Hän sovittaa kiireiseen työhönsä urheilun. Olen lisäksi eräästä tv-ohjelman perusteella saanut tietooni, että Stubbin ruova on kalaa syövä vegetaristi. En kiistä, etteikö miehen energisyys ja hymy vetoaisi ja olisi tavoittelemisen arvoista!!

Kohti esikuvaa

Olen aloittanut hölkkä (kyllä, en kehtaa edes kirjoittaa sanaa juoksu) lenkit aamuisin tyhjällä vatsalla. Kyllä, olen herännyt kello viisi aamuvuoroa edeltävästi. Lenkki ei ole kamalan pitkä, päivästä riippuen 20-30minuuttia. Hiki tulee, hengästyy ja jaksaa päivän paremmin. Kaadun kyllä kello 22 totaalisesti sänkyyn. Aamulenkit ovat olleet minulle sopiva muoto. Aamuisin saan hölkätä rauhassa, ei ole yleisöä. Saan treenin poisalta heti aamusta ja jaksan töissä hyvin. Nälkämokoma on päässyt yllättämään aikaisina aamuina töissä, mutta kananmunan lisääminen aamupalaan on auttanut.

Olen myös huomannut, vaikka hölkkään asfaltilla, niin polvikivut ovat hävinneet. Voimaa ei tahdo riittää kipurahännän aamulenkkeihin enää vauhtia yhtälailla, mutta koira ei valita ;) Joka aamu tuntuu, että jaksan aina paremmin. Molempiin jalkoihin on vaivasenluun kohdalle tulleet tutut kovettumat ja mitä oudoimpiin paikkoihin rakkulat. Niitä sitten hölväilen merisuolarasvalla. Jottei aivan urheiluksi menisi, niin olen pitänyt kerran viikossa vapaa aamun.

Vosiko esikuva olla myös rouva Stubb?

Voi ja nyt tästä, yövuorosta alkaen ilmoittaudun olevani kalaa syövä kasvissyöjä! Olen ollut reilun puolivuotto lakto-ovo-vegetaristina ja se sujui hyvin. Käytän paljon maitotuotteita, joten ei tarvinnut käydä lisäainepurkillakaan. Olo oli hyvä silloinkin ja pääsin myös ulkomailla vaihdossa ollessani lihomaan ;) Karkit ja harvat herkut kun eivät sisällä lihaa ;)

Olen googletellut paljon erilaisia kasvisruokareseptejä ja uskon, että jälleen makumaailma tulee avartumaan. Aion nyt kuitenkin jättää listalle myös kalan. Mutta herkkuja täytyisi karsia jo kättelyssä. Olen tavannut uuden tuttavuuden, taateli. Aivan fantastinen makuelämys, makea, muttei jälkimaku sokerinen! Pahimpaan himoon on siis tyydyttäjä.

Katsotaan kuinka käy :) Uusi ruokavalioni on lyhyesti: lakto-ovo-pesvo-vegetaristi

Esikuvan jäljillä,

Heunu

Metsästämässä

”Se joka elää luonnon keskellä ja jolla on kaikki aistinsa tallella, ei voi vaipua synkkään surumielisyyteen.” 

– Henry Thoreau 

Luonnolla koetaan olevan paljon mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä. Onko noin? Esitetään niistä usein tutkimuksia sun muita. Kuitenkaan kovin usein ei meidän lähimettässä väkeä liiaksi asti ole ollut. 

Suomenluonnon päivä- sivusto on kirjannut jokuisia luonnon terveysvaikutuksia elimistöön ja mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä löytyi yksi. Luonnossa vietetyn 20 minuutin aikana mieliala kohenee. Varmasti kohenee ja sitä tunnutaan selittävän stressiä poistavien, verenpainetta ja pulssia laskevien tekijöiden summana. Syyskuussa 2013 olivat koolla Suomen luontokeskuksen asiantuntijat. Seminaarissa todettiin luonnon tuottavan onnellisuutta, vähentävän yksinäisyyttä ja innostamalla liikkumaan. (Metsähallitus: ”Metsäkylpy” hoitaa: luonnossa liikkuminen edistää terveyttä ja hyvinvointia) Näille ei sivusto antanut perusteluja. Itse voisin jopa väittää, että missään en ole niin yksin kuin metsässä x) Ohralahti T. (Luonto elvyttää 2010) opinnäytetyössä on esitetty vihreänluonnon elvyttävästä vaikutuksesta psyykkisessä uupumuksessa. Vihreä luonto lisää positiivisia ajatuksia ja vastavuoroisesti vähentää negatiivisia. Luonnon ympäristö tarjoaa rentouttavan, rauhoittavan ja hiljaisen paikan tuottaen esteettistä mielihyvää. Esteettinen mielihyvä? Taiteellinen mielihyvä. Haettaisiinkohan tällä silminnähtävä lountoa? Ruotsi S. on kuvannut sivustolla, A Propos, että, "Lukuisat suomalaiset ovat jo iät ja ajat osanneet hoitaa terveyttään mökkeilemällä sekä patikoimalla, sienestämällä ja marjastamalla metsissä.". Mielestäni varsin osuva ja todentuntuinen lause. Kuulun itse ihmisiin, jotka mökkeilevät mielellään ja jo lapsuudesta asti kesät on vietetty mökillä. Vanhemmalla iällä ole huomannut kaipaavani mökille kesäisin, juuri siksi, että rentoudun siellä parhaiten. 

Olen sen jälkeen, kun Kippurahäntä meille saapui ja kasvoi, käynyt sen kanssa päivittäin vähintää tunnin metsällä. Hyvää mieltä saa jo kun kertoo häntäänsä heiluttavalle otukselle, että mennään metsään ja Kippurahäntä alkaa innostua. Metsässä, vastoin lakia, pidän koiran vapaana. En tiedä parempaa, kuin omaa häntäänsä innosta jahtaavaa koiraa.  

                                                    

Lähi metikkömme ei ole iso, mutta löytyy sieltä ojat ja jokunen pienempi suo. Metsää halkovat voimalinjat. Metsän reunoilla on suuret teollisuus alueet, joten metsän tuomaa hiljaisuutta ei ole, vaan tasaista liikenteen melua ja pauketta. Lintujen laulun kuulee parhaiten naapuruston orapihlajapuskassa. Kuitenkin metsä on kovassa käytössä, paljon erilaisia polkuja ja syksyisin koululaiset suunnistavat siellä. Maasto on ajoittain kallioista ja mäkistä. Ihan sitä varten tuli hommatuksi niin syksyksi varrelliset goretexit kuin talveksi icebugit.
Useimmiten kuulen korvamatona Matin ja Tepon kappaleen sanoja: "mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti." Samat polut lähimetsässä tuovat välillä kyllästymisen makua, mutta kiitos neljän vuoden ajan, muutos polunvarsilla on onneksi suuri. 

Syksyllä haapapuun lehdet levittivät pilkullisen maton ja kanervat kukkivat. Vesisateellakin oli helpompi saada Kippurahäntä ulos, kun mentiin suoraan metsään. Vesisade ei siellä tuntunut haittaavan lainkaan.
Lumi ja kuura toivat kauneutta ja valoa poluille. Yllttävän hyvin lähimetsäämme käytetään myös talvella, koska polut ovat olleet moitteettomasti tampatut. Pakkanenkaan tai tuulet eivät tunnu metsässä purevan yhtä lujasti kuin mitä maanteillä. Nyt on alkukevät, ainakin kelien puolesta. Vielä on suuremmilta osin polut umpijäässä, mutta metsässä on jo paljon sulia kohtia. Vielä ei pajunkissojen lisäksi ole tuoretta kasvua näkyvissä.

Omaan oloani metsä rauhoittaa, varmasti tiedostamatta. Hälinä työpäivän jälkeen on mukava upottaa, liikenteestä huolimatta, vähemmän hälisevään metsään. Ja Kippurahännän kanssa sinne on mukava mennä. Koira voi juosta vapaana ja itselle jää aikaa pohdiskella omia. Ei ole vaaraa myrkytyksistä taikka muista kulkijoista. Ainakin heitä on vähemmän. En ole koskaan metsäreissun jälkeen kiukkuinen. Vaihteleva lenkkimaasto, vauhdin hitaudesta huolimatta, antaa tuntumaa pakaroihin x)

Jälleen huomena metsään,

Heunu

Ihmiskoe: Viikko raakalaisena

Kertomus siitä kuinka Sufna pärjäsi viikon raakaruualla

”Ruoka olkoon lääkkeesi!” –Hippokrates- 

Lukuisat lähteet internetissä ja mediassa ylistävät tai varoittavat raakaruuasta. Tästä kiinnostuneena olen päättänyt yrittää elää ainakin viikon raakaruokaa syöden ja katsoa mitä tapahtuu. Monet sivustot ylistävät fantastista oloa, terveysvaikutuksia ja valtavaa energisyyttä, mikä raakaruokaan siirtymisestä on seurannut. Olisiko tässä vihdoin avaimet onneen ja hyvään oloon?

Raakaruokavalio perustuu ajatukselle, että kaikista terveellisin ruoka keholle on kypsentämätöntä. Lähteestä riippuen ruokaa ei siis saisi kuumentaa yli 45-47 asteen. Lisää tietoa voi lukea esimerkiksi täältä: http://altmedicine.about.com/od/popularhealthdiets/a/Raw_Food.htm

Maanantai - tiistai aamuyö

Maanantai on minulle valmistaumispäivä. Lueskelen netistä tietoa ja etsiskelen reseptejä. Huomaan, että materiaalia on valtavasti ja reseptejä vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Smootiet näyttävät olevan kova sana. Itseäni kuitenkin kiinnostavat enemmän muut ohjeet kuten raa'at keitot, en ole varma miten makuhermoni suhtautuvat kylmään keittoon. Olen päättänyt suoriutua viikosta kunnialla ja syödä monipuolisesti erilaisia ruokia. En näe järkeä, että söisin viikon pelkkiä porkkanoita ja omenoita vain siksi, ettei minulla ole mitään oikeaa kokemusta tai taitoa raakaruuan tekemisestä, olen päättänyt oppia.



Päätän suunnistaa ruokakauppaan. Hedelmä tiskillä on helppo valikoida tuotteita ja pian kori onkin täyttynyt kukkuroilleen. Lidlin huumaavalta tuoksuvan paistopisteenkin ohitan omahyväinen mairea virne naamallani. Ei tee heikkoakaan! Mutta sitten pääsemme maitovalmisteiden luo. Tuijotan hämmentyneenä jogurtti purkkeja. Voi luoja, joudun olemaan viikon ilman jogurttia, eikä raejuustokaan taida olla raakaruokailijoiden ykkösruokaa. Tunnen oloni kerrassaan lyödyksi, haikeasti katselen maitopurkkeja. Olen kuitenkin päättänyt selvitä, sillä aion tehdä uuden aluevaltauksen. Suunnistan toiseen kauppaan etsimään mantelimaitoa. Sen löytäminen on yllättävän vaikeaa, mutta ilokseni huomaan, että hyllyssä on useita erilaisia saman ryhmän tuotteita. Mukaan lähtee myös lisäksi riisimaito. Kassalla tunnen itseni suuremmaksi terveyshifistelijäksi, kuin mitä oikeasti olenkaan.



Kotona katson saalistani. Oloni on kuin luolanaisella, joka on juuri kerännyt luonnosta perheelleen puhdasta ruokaa. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, kun alamme avokin kanssa puhua illan syömisestä. Aloitan kokeilun vasta huomenna päivällä, kun olen yövuoron jälkeen herännyt. En halua vielä käyttää juuri ostamiani raakoja aarteita. Päädymme siis luonnolliseen ratkaisuun ja suuntaamme paikalliseen kebabbilaan, ja tilaan itselleni kasvisrullaan, jonka kuvittelen hieman lieventävän sitä syntiä, että ylipäätään päädyn ennen ihmiskoettani kyseiseen ravintolaan. Tunnen itseni typeräksi. No tulipahan maistettua kasvisversiota, jonka jämät otan mukaan yövuoroon. Tietenkin työpaikan pöydälle on ilmestynyt suklaata ja sipsejä. Syön, koehan alkaa vasta huomenna iltapäivällä, kun olen herännyt. Tunnen itseni vieläkin typerämmäksi ja äärettömän tekopyhäksi.

Tiistai - keskiviikko aamuyö

Herään. Tunnen itseni pirteäksi ja innokkaaksi. Tänään se alkaa. Nyt nähdään mihin, minusta oikein on. Ensitöikseni surautan itselleni blenderissä mantelimaidosta, banaanista, mansikoista ja vuonankaalista smootien. Olen hämmästynyt kuinka hyvältä se maistuu. Syön lounaaksi salaattia, johon lisäilen pähkinöitä ja siemeniä. Olen tyytyväinen, kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti.



Aika lähteä uudestaan kauppaan, sillä joihinkin resepteihin tarvitsen vielä hieman kaapin täydennystä. Avokillani on kuitenkin nälkä, eikä kotona häntä sillä hetkellä miellyttäviä ruokia. Koiranpentukatseella hän ehdottaa, jos kävisimme kebabilla vielä tänäänkin. Pohdin hetken, mutta päätän ottaa haasteen vastaan ja suorittaa koettani kebabravintolassa. Paikan päällä tilaan salaatin. Minulle ei ole ongelmia katsoa iskender kebabia syövää avokkiani. Mutta sitten huomaan hänen alkusalaatissaan olevat kananmunan viipaleet, myönnän olevani niistä avoimen kateellinen.



Yövuoroa varten olen päättänyt tehdä itselleni kylmän punajuurikeiton reseptillä, joka löysin netistä. Keitto sisälsi mm. punajuuria, korianteria ja mantelia. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka vähän aikaa raakaruuan valmistamiseen menee.

Hirveintä potaskaa ikinä!

Lähden jälleen yöksi töihin keittoineni. Työpaikan pöydälle on ilmestynyt lisää suklaata. Ei se mitään, minullahan on keittoni. Olin maistanut keittoa jo kotona, ja todennut sen menettelevän ja kelpaavan evääksi. Lusikallisen maistaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin koko lautasellisen syömisen. Pidän sosekeitoista, mutta voin käsisydämellä sanoa, että en ole koskaan maistanut tai tehnyt yhtä hirveää keittoa. Yritän syödä, mutta mitä enemmän syön, sitä enemmän tökkii. Korianerilla maustettu keitto on kuin pesuaineen makuista vesi-hiekka seosta.  Päätän luovuttaa. Loppu yö sujuu tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, sekä pähkinöitä syöden. Huomaan niiden riittävän vallan mainiosti, enkä koe itseäni nälkäiseksi. Kahvipöydän suklaat jäävät myös kulhoon, en koe tarvitsevani niitäkään.

Keskiviikko

Aloitan päiväni mustikkaisella tuorepuurolla ja klementiineillä. Raakaruokailu sujuu tänään kuin itsestään, eikä mielitekoja kypsennettyyn ruokaan ole. Piipahdan Heunun kanssa illalla vesijuoksemassa.

Torstai

Torstaina huomaan ilokseni, että viime viikon matkasta kertynyt paino on hävinnyt. Elättelen toiveita, että painoa lähtisi hieman lisääkin, minulla ei olisi mitään sitä vastaan.



Käyn nopeasti jälleen kaupassa ostamassa tuoretta lohta tämän päivän reseptikokeilua varten. Olen päättänyt kääräistä lohta, avokadoa ynnä muuta salaatin lehtien ja levän sisään. Kaupassa huomaan katsovani keksi hyllyä. Yleensä en ole mikään keksien tai karkin ostaja ja harvoin näitä hyllyjä sen enempää tarkkailen. Nyt kuitenkin huomaan kuinka pitkä keksihylly on, useita metrejä. Valikoimaa on valtavasti. Tunteeni ovat ristiriitaiset. Mietin, kuinka hassua on, miten valtavasti eri valmisteita olen blokannut itseltäni vapaaehtoisesti. Koen etten voi ostaa keksejä, mutta jos ostaisin siitä ei oikeastaan tapahtuisi mitään. Samalla mietin, että on käsittämätöntä miten monenlaisia keksejä ihmiset muka tarvitsevat. Tarvitaanko me oikeasti tätä kaikkea, mitä supermarketit ovat täynnä? Löytyykö kaikille tuotteille oikeasti ostaja.

Parhautta <3

Kotona alan valmistaa ruokaa, nälkä on valtava ja pohjaton. Kääräisen muutaman rullan ja asetun syömään. Olen taivaissa, avokado, idut ja raaka lohi maistuvat jumalaisilta. (Pidän sushista, joten raa'at kalat eivät ole ongelma.) Tulen oikein kunnolla täyteen ja annos pitää nälän itaan asti. Tätä syön uudestaankin. Jälkeenpäin ajattelen, että Nori-levä saattoi olla paahdettua. Olen kuitenkin iloinen, että löysin näin maukkaan reseptin.

Perjantai

Perjantaina tutustuin Tampereen kauppahallin The salad bariin. Ja voin lämpimästi suositella heidän marinoitua punakaaliaan. Melkein harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana. Salaatti oli joka tapauksessa suuri ja käypähintainen.

Ostin myös ensimmäisen raakapatukkani, melkoisen hintava, mutta kokeiltava oli. Patukka sisälsi taateleita, kaakaota ja mantelia. Minusta ihan käyvän makuista tavaraa, makean nälkäkin lähti. Avokkini luonnehti makua liiman tai tärpätin kaltaiseksi.

Lauantai

Lauantai sujui raakaruokailun merkeissä rauhallisesti. Aamupäivällä salaattia syöden ja töissä kurkku-avokadokeittoa kokeillen. Keitto oli melkein onnistunutta, mutta sitruunaa oli liikaa. Kuitenkin on sanottava, ettei projektin aikana yksikään keitto ole minua niin paljon viehättänyt, että tekisin niitä toiste.

Sunnutai

Sunnuntain iltavuoroa en jaksanut kauheasti pohtia etukäteen ruokaa, joten evääksi lähti kokoelma vihanneksia ja hedelmiä.

Sen verran on pakko hehkuttaa, että olen koittanut elämäni ensimmäisen kerran idätystä ja innostunut siitä valtavasti. Mielestäni valmiit idut ovat kaupassa melko kalliita. Itse idättämällä saa kuitenkin halvalla ihania itusia mutusteltavaksi. Idätys ohjeet katsoin netistä tästä osoitteesta http://eilistapaistoa.blogspot.fi/2012/10/mungpavun-ituja.html Tänään sainkin ensimmäisen satsin sadostani käyttöön ja olen tyytyväinen.

Maanantai

Vaikka en ole tämän kokeilun aikana oikeastaan mitään mullistavaa kokenut psyykkisessä tai fyysisessä tilassani. Minun on kerrottava, että olen alkanut nähdä unia ruuasta, joka on niin kaukana tämän hetkisestä ruokavaliosta kuin suinkin. Näin näet unta bratwursteista ja lihapullista viime yönä. Unessa paistoin niitä pannussa voilla ja ahdoin tyytyväisenä kitusiini. Mieleeni tulee kohtaus yhdestä suosikki dokkaristani nimeltä Tavarataivas, jossa päähenkilö kertoo nähneensä unta henkarista. Linkistä voitte tarkemmin tutustua kyseiseen tuotokseen http://tavarataivaselokuva.fi/

Kysymys siis kuuluu: yrittääkö alitajuntani kertoa mitä minä todella tarvitsisin? Vai nousevatko unet vain omasta kaipuustani rasvaisia makkaroita kohtaan? Jos ryhtyisin selibaattiin alkaisinko nähdä runsaasti seksiunia?

Tiistai

Tiistai iltapäivällä totean, että olen ollut syömättä kypsennettyä ruokaa viikon ja päätän tarttua lomalta palanneen työkaverin tarjoamaan kakkupalaan. Otan kuitenkin vain puolikkaan palan... Mutta se ei tarkoitta, että se olisi ainoa puolikas.

Tullessani iltapäivällä kotiin ryhdyn saman tien keittämään kananmunia, olen aivan hurmiossa, juhlin voittoani vielä yhdellä hapankorpulla. Sitten totean, että jääkaappi on melkein tyhjä, mitä minä nyt syön? Kuivakaapissa on runsaasti puurohiutaleita, makaroneja, ynnä muita keittämistä vaativia aineksia. En kuitenkaan osaa tarttua niihin, suren vain sitä, että vein töihin kerralla kaikki jäljellä olevat hedelmät ja salaattikin on loppu. En tiedä mitä söisin. Sitten muistan, että vielä on ituja jäljellä. Tyytyväisenä syön niitä hapankaalin kanssa. En jaksa enää mennä kauppaan, kun tuntuu että olen viettänyt siellä ison osan kulunutta viikkoa. Avokki halusi kuitenkin juhlistaa palaamistani normaalitilaan ja osti chiabatta-leivän, josta ahnehdin saman tien puolet. Perustelin tätä lahjakkaasti sillä itselleni, että huomenna leipä ei olisi enää yhtään niin hyvää.

POHDINTA

Mitä minulle jäi käteen kokeilusta? Voisin nopeasti sanoa, että ei mitään erityistä. Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut. Odotin jotain muutosta voinnissani johonkin suuntaan. Olin toivonut kehoni reagoivan voimakkaammin tavalla tai toisella, joko hyvässä tai pahassa. En ollut virkeämpi tai väsyneempi, vatsan toiminta oli melkolailla samanlaista kuin ennenkin. Satunnaiset lisääntyneet ilmavaivatkin pystyi yhdistämään tietyistä ruoka-aineista johtuviksi. Tietenkin raakaruokailua pitäisi kokeilla hieman kauemmin, jotta kunnon tuloksia saadaan. Minulla ei ole kuitenkaan sellaista pitkäjänteisyyttä asiaan, johon olen ryhtynyt vain huvikseni testimielessä.

Jonkun laisia vaikutuksia oli kuitenkin havaittavissa. Ihoni ei viikon aikana muuttunut oikein miksikään. Finnien määrä ei merkittävästi lisääntynyt tai vähentynyt. Huomattavaa tässä on kuitenkin se, että usein pähkinöitä syötyäni se tulee näkymään myös naamassa. Tällä viikolla söin ennätys määrän pähkinöitä, eikä finnejä tullut merkittävästi lisää.

Toisaalta kokeilu toi minulle tuntumaa raakaruokaan ja huomasin sen hyvin helpoksi. Olen ihastunut smootiehin ja varmasti teen niitä tulevaisuudessakin. Varmasti lisään myös salaatin ja kalan suhteellista määrää ruokavaliossani. Jollainlailla kaipaan aikaisempaa enemmän tuoretta ruokaa. Oloni tuntuu "tunkkaiselta" jos en ole syönyt hedelmää tai vihannesta.

Painoon kokeilut ei ole merkittävästi vaikuttanut, loppu viikon odotin, että paino tipahtaisi raakaruualla alle 66 kg, mutta ei, vaikka kuinka toiveikkaasti punnitsin itseni useaan kertaan perän jälkeen, se pysyi paikallaan. Huvittavaa kuitenkin oli, kun tiistaina lopetin kokeilun syöden kakkupalan, puolikkaan ciabatan, joka on siis hyvin, hyvin monta leipäsiivua ja kaikkien päällä voita, sekä useita keitettyjä kananmunia. Seuraavan päivän lukema näytti 65,8 kg:tä. Toki tällaiset painon muutokset ovat niin pieniä, että kyse on vain luultavasti nesteestä, eikä varsinaisesta laihtumisesta. Niin tai näin tilanne oli kuitenkin jokseenkin huvittava. Jotenkin hölmöksi koin myös sen, että koska halusin tehdä kokeen kunnolla, en myöskään keittänyt vettä teetä varteen vaan lillutin pussia kylmässä vedessä. Kyllä sen juo ja haudukkeetkin maistuvat ihan hyvältä, ja kylmää teetä olen juonut aikaisemminkin ihan vapaaehtoisesti. Koin sen vain jollain tavalla hieman typeränä kun vettä ei "saanut" keittää edes teekuppiin.

Erittäin positiivisena olen kokenut uusiin ruokiin tutustumisen. (Keitot aion kuitenki tästä edeskin keittää) Aion lisätä riisi- ja soijamaidon osasksi normaalia ruokavaliotani ja ituja tulen kasvattamaan enemmänkin. Tällä hetkellä kasvamassa ovat mungpavut ja linssit.

Voin kuitenkin ylpeänä todeta, että koe suoritettu ja olen taas monta uutta kokemusta rikkaampi, enkä kadu pätkääkään. Tämä oli mielestäni kokeilun arvoista.

-Sufna

VESIJUOKSUA

Luin vanhasta APU-lehdestä, että vesijuoksu sopii selkä- ja nivelkipuisille, vanhuksille sekä pullukoille. Koska Sufnan kanssa meillä ei vielä ole ikää vanhuksiksi taikka (toistaiseksi) tuki- ja liikuntaelin vaivoja jää meille siis tämä pullukat.

Vesijuoksu taustamme alkoi ensimmäisen kerran joulukuussa 2013. Pikaohje löytyi paikallisen uimahallimme seinältä, kuva jossa henkilö juoksee vedessä ja eikun perässä tekemään. Olemme siitä pitäen käyneet lähes joka viikko kahdesti vesijuoksemassa. Vöistä meillä ei ollut hajuakaan, mutta kokeilemalla ollaan saatu mieleisemme kokoiset. Vöistä siis kiitos paikalliselle uimahallille, jossa riittää kokoja!

Perehdyttyäni netissä (Suomalainen vesiliikunta Oy- sivustoon sekä UKK-insituutin) oleviin ohjeistuksiin vesijuoksusta, kokosin tästä sekä minulle että Sufnalle, myös teille hyvät lukijat, pläjäyksen vesijuoksusta. 

Ennen aloitusta

 vesijuoksu, kuten muutkin liikuntatuokiot tulisi aloittaa ensin lämmittelyllä ja lopettaa kevyeeseen venyttelyyn. Näin vähennät mahdollisia rasitus- ja lihaskipuja

 aloittelijan tulisi vesijuoksu aloittaa rauhallisella tahdilla mahdollisten lihaskipujen vuoksi

 huolellinen tekniikan opettelu ehkäisee vääriä liikeratoja

 mitä nopeammin liikut sitä kovempi veden tuoma vastus on

Arvatkaan vain olemmeko kertaakaan lämmitelleet muualla kuin kuluttumalla uimahallin suihkussa lämmintä vettä! Venyttelyjä on Sufna alkanut harrastamaan nyt tällä viikolla x)

Kuva kopioitu osoitteesta: http://www.vesiliikunta.com/index.php?page=137

Vyön pukeminen

  juoksuvyö on vyötärön kapeimmalla kohdalla tai vatsan lapuolella, kehosta riippuen

 vyö tulee olla napakasti kiinni, jottei se nouse kainaloihin

Ja eikun juoksemaan!

Nojaa pystyasennosta kevyesti eteenpäin, pidä pää vedenpinnan päällä. Vältä kääntymistä mahalleen ns. koirauinti asentoon. Tee jaloilla juoksuliikkeitä ojentaen ne tehokkaasti taakse. Nosta polvea reilusti ylös ja ojenna jalka pitkänä potkuna taakse. Kädet ovat sivuilla, kuin maalla juostessakin ja pumppaavat liikettä. Pidä sormet yhdessä, jolloin kädet kevyesti kauhovat vettä. Rytminä vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka ojentuvat ja koukistuvat. Löysäily rytmissä heikentää liikkeen puhtautta.

Kuinka nopeaa tulisi vauhdin olla?

UKK-instituutin sivuston mukaan huonokuntoiselle riittää juuri ja juuri hengästyminen, terveysliikkujalle "pystyy puhumaan puuskuttamatta" ja kovakuntoisille luja tahti syke seurannalla.

Sivustolla on esitetty myös vesijuoksussa käytettäviä lisävälineitä, kuten jalkoihin tulevat perhoset, lisäävät jalan työmäärää sekä hanskat, jotka lisäävät kädenliikkuvuuden vastusta, voimistaen näin käsiä ja ylävartaloa. Sufnalla on ollut käytössä nämä hansikkaat.

Kyseiseltä sivulta löytyy myös vesiliikuntaan opastavia videoita, tässä linkki:

http://www.vesiliikunta.com/index.php?page=180

Tässä oli lyhyt kuvaus vesijuoksun tekniikasta ja välineistöstä. Lienee sanomattakin selvää, että tapahtumapaikkana on joko uimahalli tai sopiva luonnon vesistö =) Oma ja Sufnan kokemus pohjautuu vielä toistaiseksi uimahallin maailmaan, mutta kesällä olisi tarkoitus kiertää järveä sorsien kanssa.

Miksi siis vesijuoksu? Miksi ei :) Emme ole löytäneet yhteistä uimatahtia ja vesijuostessa saamme purettua mieltä vaivaavat asiat altaaseen. Olemme siis ne pahamaineiset kälättäjät ankat, jotka juoksevat vieretysten ja vesihän tunnetusti kantaa ääntä, joten varmasti hallin kovaäänisin parivaljakko. Paitsi, että juostessa voidaan hölistä olemattomia, niin se on tuntunut mukavalle liikunnalle. Mukavan siitä on tehnyt sijainti, aukioloajat sekä vedentuntuma. Tuntumalla tarkoitan, lapsena hankittua oloa, jossa vedessä on kivaa. Niin vesijuostessakin. Laji ei tunnu pakkopullalta, mutta voisimme sitä tietty tehokkaammin tehdä ;) Mutta hyvää mieltä se meissä saa kertatoisensa jälkeen aikaan!

Vesijuoksun muita terveysvaikutuksia olen haravoinut seuraavia:

 vesijuoksu on oiva laihdutuskeino, koska normaalia asteisessa vedessä lämpöenergian kulutus on suurempi. Tosin tulisi juosta kolmesti viikossa, vähintään 30 minuuttia, mieluiten tunti

 vedenvastus tuo suurille lihasryhmille töitä; pakarat, selkä ja vatsalihakset ovat käytössä. Veden tiheyden ansiosta vastus on ilmaa reilusti suurempi ja tehoa saa helposti lisättyä

 mielihyvää tuo ainakin se, ettei sinun liikettäsi näe muut, veden alla tapahtuva jää veden alle ;)

 vesi tuntuu hyvältä iholla

 rentoutunut olo sen jälkeen, sitä en vaihtaisi itsekään!

 lajin edullisuus tekee siitä helposti lähestyttävän, varsinkin minulle ja Sufnalle on tärkeää liikuntaharrastuksen taloudellisuus (liekö pinttynyt ajatusmaailma jäänyt opiskelijavuosilta)

 vesi vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, koska suuret lihakset toimivat tehokkaasti

 vähentää lihaskireyttä ja lisää elastisuutta

Kaikki porukalla pulikoimaan!

Heunu