Tilannekatsaus
Hellouu! Arvoisa lukija, nyt on tilanne katsauksen aika. Seuraavaksi kerron, miten Guilianon ohjeistukset ovat taipuneet arkeeni. Eli aloin kokeilemaan tätä elämän tapaa 25.12.2014, lähtöpainoni oli reilu 70 kiloa, tällä hetkellä paino on 68,2 kiloa. Eli toistaiseksi voidaan tehdä johtopäätös, että jotain ainakin tästä ruhosta on irronnut. Toki osa siitä on varmasti nestettä, mutta kuitenkin. Toistaiseksi ei ole miltään pahalta riistolta tuntunut. Toki välillä on saattanut tuntua siltä, että "voi kun vielä tekisi mieli toista pitsapalaa". Mutta huomio on luotava siihen, että kyse on tosiaan toisesta palasta, joten ensimmäisen olen jo saanut. En siis ole joutunut olemaan ilman pitsaa. Aamuisin herätessä on ollut välillä jännä olo kun on päivä lähtenyt käyntiin fiiliksellä: Mitäköhän sitä tänään söisi?
Aivan ensimmäiseksi tavoitteeksi otin toimintasuunnitelmassani http://hyvaamieltaetsimassa.blogspot.fi/2014/12/ranskattaret-eivat-liho-toimiiko-sufna_40.html kohdan 1. Pöydän ääressä syönti ilman viihdykkeitä, kuten läppäriä tai kirjaa. Pakko sanoa, mutta se on tehnyt huikean eron aikaisempaan naposteluuni. Jos napostelisin yhtä paljon kuin ennen, en voisi tehdä mitään muuta kuin istua keittiössä syömässä. Naposteluun yksinkertaisesti kyllästyy, kun kokoajan pitäisi hienosti asettua ruokailemaan. Toisaalta taas tykkään istua rauhassa syömässä silloin kun on tarkoituskin syödä. Yhden kevennyksen olen kuitenkin itselleni sallinut. Saan juoda teetä (ei maitoa tai sokeria) tai vettä kirjaa lukiessa, jos minua huvittaa. Minusta on ihana syvenytä johonkin kirjaan höyryävän teekupposen kanssa. Mutta ei tämä aivan helppoa ole ollut. Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni kävelemästä leipä kädessä kohti sohvaa ja olen joutunut tekemään eteisessä U-käännöksen takaisin keittiöön. Hassua, miten joihinkin tapoihin vain tottuu niin paljon, että jos ei ole tarkkana, ne tekee vahingossa. Toinen milloin huomaan kaipaavani sohvaa, on silloin, kun minulla on nälkä, väsy, ja vilu samaan aikaan. Silloin tekisi mielä käpertyä vilttiin mussuttamaan ja katselemaan dokumentteja.
Kohta 2. mehuja ja limsoja ei ole tullut ostettua, eikä se ole tuntunut miltään. Jopa tuo aviopuoliso lupasi olla ostamatta tämän vaiheen aikana kotiin limsoja. Makeutusaineen käytöstä teessä olen myös päässyt kokonaan eroon. Se oli vain työpaikan tapa josta ei minulle ollut sen enempää nautintoa, kuin hyötyäkään.
Voitolla yöhön!
Kohdassa viisi, lopetan työpaikan kahviherkkujen syömisen. Ja armas lukija, nyt kerron sinulle voitokkaista yövuoroistani. Yövuorot ovat olleet sudenkuoppani, jotenkin olen aina ajatellut, että yövuoroihin saa ostaa mitä vaan, sipsiä, karkkia, limsaa ja tottahan toki jotain hyvyyksiä myös yökkökaverille. No tällä kertaa evästykseni oli terveellinen ja kunnossa. Mutta vaara vaani kahvihuoneessa pahaa aavistamatonta hoikistujaa, nimittäin keksipaketti ja kaksi (nyt en valehtele) boolimaljan kokoista lasimaljaa joulun suklaakonvehteja!!! Mutta minäpä toteutin omaa toimintasuunnitelmaa ja sallin itselleni vähän hyvyyksiä. Ensimmäisellä tauollani valitsin itselleni valmiiksi koko yötä varten hyvyydet jotka voisin syödä. Nyt ylpeänä kerro, että ilman ongelmia, selvisin yhdellä piparilla ja yhdellä enkeli suklaalla. Toisena yönä otin kolme, itse Hong Kongista tuomaani makeista, joita en ollut vielä itse maistanut. Totesin kahden jälkeen, että eivätpä olleet kummoisia ja ennen vuoron loppua vein viimeisen (käärepaperi oli päällä) takaisin kulhoon. Yökkökaverin kanssa mietittiin, että voisiko töissä alkaa tuomaan jotain muuta kuin karkkia ja pulla. Toki arvostamme itseleivottua, mutta jos joku lomalta tullessaan aikoo tuoda kaupan keksipaketin, niin voisiko sen korvatakin pussilla mandariineja. Ihan just saying. Meillä töissä joku on jatkuvasti tulossa lomalta ja pöydässä on lähes aina jotain. Pari kertaa minun on pitänyt siirtää pullapussia itsestäni kauemmas kun ovat olleet siinä silmieni edessä. Mutta kun keskityn omiin sapuskoihin, ja pullapussi on siirretty piiloon pöydällä olevan maljakon taakse, niin sinne ne unohtuvat.
Tasaisissa ruoka-ajoissa on vielä petrattavaa, mutta jo pelkkä pöydässä syöminen on auttanut tätä ja vähentänyt turhaa puputtamista. Mutta vielä tätä pitää harjoitella. Samoin valmistettavien ruokien etukäteen suunnittelua. Kauppareissuja olisi vähemmän kun vaan jaksaisi istua alas ihmettelemään.
Operaatio ähkyn selätys
Olen pyrkinyt välttämään ähkyyn syömistä. Aina se ei ole onnistunut, sillä olen huomannut, että minulle tulee ähky yllättävän pienistä ruokamääristä. Ennen vain olen hotkaissut kaiken niin nopeasti, että ähky on kolkutellut ovea vasta kun olen jo kolmannessa lautasellisessa. Nyt kun olen joutunut keskittymään ja tunnustelemaan olenkin huomannut olevani tosi täysi jo ensimmäisen annoksen kohdalla. Sen verran voin ylpeillä että olen loistokkaasti välttänyt superähkyyn syömistä, eli sellaista, että tunnet suoranaista kipua kun poistut pöydästä. Kun ähky on kokonaan selätetty alan katsomaan kuinka paljon pienempiä annoksia pystyn todellisuudessa syömään niin että olen kylläinen. Muutaman kerran kokeilleena, voin jo sanoa, että hyvin pieniä. En halua kuitenkaan kiirehtiä pienentämisessä, jotta se ei alkaisi tuntumaan nälkäkoululta, joka voi romuttaa koko jutun. Olen myös tehnyt sellaisen huomion, että kun olen onnistunut syömään vain sen kokoisen annoksen, että tilaa vielä olisi, tulee noin tunnin kuluttua erittäin hyvä ja reipas olo. Ihan uusia fiiliksiä minulle, toivottavasti paranevat entisestään.
Uusiin ruokiin olen myös tutustunut. Ostin mm. elämäni ensimmäisen kerran kastanjoita, joita sitten paahdin uunissa. Ihan hyviä, yllättävän makeita, ei valittamista. Hedelmä valikoima on myös laajempi, ei pelkästään omenia ja banaaneja. Kovasti ole nyt myös kiinnostunut kausiruokailusta ja luomukin kiinnostaa uudella tavalla. Mahdollisesti näihin vielä palaan uudelleen tulevissa blogeissa. Joka tapauksessa luku hyllystä löytyvä tällä hetkellä mm. aitoa ruokaa sekä Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville Kirjat. Kännykkään ole ladannut Satokausikalenteri sovelluksen johon olen aivan lääpälläni.
 |
| Ensimmäiset kastanjat, vaan ei viimeiset |
Häirikkö ruokia olen välttänyt tuomasta kotiin ja olen siinä onnistunut. Mutta ongelma onkin, että niitä tuovat muut. Aviopuolison kaverit toimittivat jääkaapin niin täyteen roiskeläppäpitsoja ja kaupan hampurilaisia, että silmiin sattui katsoa niitä, onneksi ne siitä hävisivät parempiin suihin. Toinen on joulun konvehtirasiat, ei jumalauta! Niitä tulee ovista ja ikkunoista, joulusuklaat ovat kaikkialla! Kun joulu on nyt ohi, niitä on sitten vielä kasoittain alennuksessa. Pysy vahvana, pysy vahvana! Ostan vain joitai kermaperseiden yksittäin myytäviä hienostosuklaapalleroisia hemmetti soikoon! Mies lupasi onneksi syödä tusinarasiat omin päin ja piilottaa minulta, etten näe niitä.
Muita mutkia matkassa: Sukulointi. Vierailu suvun luona enteilee kahvipöytiä.
Keskihintaisten ravintoloiden annoskoot tuottavat minulle ongelmia. Annokset ovat siis reilut ja riittoisat, jota ennen arvostin suuresti. Nyt homma onkin kääntynyt päälaelleen, kun syön ajatuksella ja rauhassa, huomaan nopeasti tulevani täyteen. Siinä vaiheessa annoksesta on kulunut vasta 1/4 osa. Kun annoksen on maksanut äitini, on erittäin vaikea jättää yli puolta syömättä. Sillä hetkellä ei tietenkään ole myöskään purkkia johon voisi osan laitta, ja aivot ei pelitä niin paljon, että voisi kysyä tarjoilijalta, onko heillä. Ja kun kyseessä on lohisalaatti, tunnen itseni jotenkin tyhmäksi. Ennen olisin nauranut ihmisille jotka vääntelehtivä salaattiannoksen edessä, että voi voi kun on masu jo täynnä. Nyt olenkin itse yksi heistä. Salaattiahan voi kaloreiden puolesta syödä ihan mielin määrin, mutta kun tämän jutun tarkoituksena ei ole löytää mahdollisimman kevyttä ruokaa jota voi syödä ylettömästi. Ja tarkoitus on opetella lopettamaan kun on sopivan kylläinen. Koska en kuitenkaan kestänyt ajatusta roskiin menevästä lohen palasta ahdoin sen kitusiini ja jätin rehujen syönnin vähemmälle. Kiitosta ravintola saa siitä, että majoneesikastikkeen se oli automaattisesti pistänyt salaattiin mukaan pieneen purkkiin, eikä salaatin sekaan. Otin purkista hieman kalan päälle mausteeksi ja loput jätin. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että ylipäätään jätin lautaselle jotain, täytyy vain opetella pitämään tyhjää purkkia mukana ylimääräiselle tai pyytää se jo valmiiksi henkilökunnalta. Kaikesta kieltäytymisestä huolimatta, en halua tehdä lisää ruokahävikkiä, kun maailmassa heitetään jo muutenkin liikaa ruokaa roskiin.
Anopin kahvipöytä on myös vaarojen karikko. Miten voit kieltäytyä, kun toinen silmät sädehtien sirkuttaa, että "sinua varten leivoin!"? Ei meikäläisen kantti kestänyt vaan tartuin pullaan ja pasteijaan, sekä pipareihin ja siinä sitten hissukseen mutisin, että olin kyllä meinannut vähän keventää.
Tapaus Budapest
Budapesti-pettymys. Joulun aikaan on tarjolla Budapest-nimisiä konvehteja. Olen oppinut pitämään niistä ja sain niukin naukin ennen joulua pidettyä itseni kurissa, jotta en ostaisi niitä kotiin. Vanhempien luona oli avattu paketti ja ajattelin ottaa sivistyneesti yhden, teekupillisen kanssa. Siihen sitten asettauduin naatiskelemaan, hopeinen käärepaperi rapisi ihanasti. Nostin suloisen palan taivasta huulille ja puraisin. Seurasi pettymys. Maku oli paljon pliisumpi, kuin odotin, olin jotenkin muistanut niiden olevan paljon suklaisempia. Ihan hyviltä sinällään maistuvat, mutta olin jotenkin päässäni glorifioinut ne vallan ihmeellisiksi. Olen tainnut aikaisemmin vain syödä niitä monta kerrallansa, ilman että olin edes maistellut mitä syön. Jäivät kyllä kauas Mamas Cornerin ihanista käsin tehdyistä tummasuklaisista konvehdeista.
Tästä eteenpäin
Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen saavutuksiini. En koe että olisin hirveästi joutunut ponnistelemaan tämän eteen. Aion vähä vähältä nyt lisätä lisää tavoitteita. Kun löydän sopivat vapaapäivät aioi kokeilla taikapurjokeittokoitosta, meinaan hieman muokata sitä vähän pidemmäksi ja lisään siihen joitain muita detox elementtejä. Minun pitäisi myös keksiä hätävarasnäksi tiukkoihin tilanteisiin kun nälkä yllättää. Liikunnan lisäys tapahtuu tulevaisuudessa lähes automaattisesti, kun joudun luopumaan syystalven lainassa olleesta autosta. Haluaisin lisätä arkiliikunnan määrää ja päästä eroon rappusinhosta. En ole vielä myöskään yrittänyt tehdä jogurttia joten pitää vain etsiä sopiva kauppatuote, josta saisin juuren. Rituaalinen syöminen on vielä jäänyt vähemmälle. Vaikka syönkin pöydän ääressä, on kauniin kattauksen osuus ollut aika säälittävä. Olen suunnitellut, että alan kellottamaan syömisiäni, syön edelleen aika nopeasti ja haluaisin tietää, kuinka paljon keskimäärin käytän aikaa ateriointiin. Mikäli aika on todella lyhyt alan laittaa itselleni ajastuksen päälle, että syön jonkun tietyn ajan. 20 minuuttia on aika joka kestää kun tieto syömisestä menee kunnolla mahasta päähän, joten sitä olisi hyvä tavoitella.
Kaikella rakkaudella
Sufna
Kuvat: omistan tämän julkaisun kuvista ainoastaan kastanja-kuvan. Muut ovat googlesta, yllätys, yllätys...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti