Syy ensimmäiseen blogitekstiini on nyt uusi villitykseni, sohvalakko. Se tarkoittanee kokeneelle vuorotyöläiselle jotakin todella uutta ja ihmeellistä. Kerronpa kokemuksestani, kuinka pehvan kuva jää kiinni siihen keskelle sohvaa. Ympärille on kasaantunut tuoleja sohvapöydän sijasta, josta on helppo sitten kaapia apettaa. Mukava peitto ja kaukosäädin. Ah nam :) Ainoa, että en osaa nauttia tästäkään kohtuudella, vaan minut vangitsee toinen toistaan surkeammat televisio-ohjelmat tunneiksi eteenpäin ja niin suunniteltuni "hetken huilaan tässä" venyikin koko iltapäiväksi. Sitten koiran lenkki ja isännän kanssa vuorostaan sohvalle loppuillaksi. Ja sitten vielä ihmettelee kun on poikki ja kismittää kun en mitään (taaskaan) saanut aikaiseksi.
En tosin taida olla ongelmani kanssa yksin. Löysin nimittäin pienen etsiskelyn jälkeen, lähinnä lehtikirjoituksia, aiheesta sohva ja terveys. Sohvalla istuminen on lähestulkoon kansansairaus ainakin mitä on uskominen liikuntafysiologia A. Pesolaa. Hän kuvaa artikkelissa, joka pohjautuu samaisen miehen kirjaan, istumisen terveysvaaroista, joita ovat mm. lihasten vähäisempi työskentely, hermoston hapen saannin väheneminen ja niska- sekä hartiasäryt yleistyvät. Lista jatkuisi vielä, mutta samanlaista tekstiä on tuottanut myös fit.fi sivusto, jossa kuntoliikkujan ja sohvaperunan terveytserjoa mitataan vuosien saatossa. Tähän lukeutuvat sitten luustonhaurastuminen ja yleiskunnon laskeminen ja hengästyminen jo vähäisestä liikunnasta.
Jokainen voinee varmasti itse todeta, että sohvalla istuva versus säännöllistä kuntoliikuntaa harrastavan terveysero on kuin yöllä ja päivällä. Sohvaperunavaivaan tarjoavat myös molemmat artikkelit ratkaisua ja niinkin yksinkertaista kuin ylös sohvalta, seiso!
Seisomisella todetaankin olevan rutosti terveysvaikutteita kuten lihasten aktivoituminen ja elimistön energian kulutus kasvaa. Happi kulkee päähän asti ja vireystila paranee. Yle artikkelissa oli haastateltu joulunmaita Gigatin henkilökuntaa, joka oli todennut nyt muotia olevien aktiivisuusrannekkeiden menikin kasvavan. Aktiivisuusranneke motivoi liikkujaa täyttämään päivän liikunnan tarpeen ilmoittamalla illalla, että vielä olisi päivästä jäljellä kulutettavia kaloreita. Salkkarit saa jäädä ja täytyy lähteä ranteessa roikkuvan personal trainerin kanssa lenkille :) Olen tosin kuullut juorun, että virkkaamalla saa kulumaan monta kilokaloria ;)
Sohvalakkoa on kestänyt reilun viikon. En ole istunut kuin vasta kello 22 illalla sohvalle ja saanut aikaiseksi tosiaan jotakin! Olen tosin siirtänyt istumapaikkaa keittiöön, mutta olenpahan ainakin lukenut jotain televison katsomisen sijasta ;) Joskus olen erehtynyt myös siivoamaan, kun on jotain tarvinnut tosiaan tehdä. Vireystilani on parempi ja saan käytettyä arjesta tunteja enemmän irti kuin ennen. Ei mene aika enää töistä palautumiseen vaan vapaa-aika tuntuu omalta jo vain siksi, etten istu sohvalla!
terkuin ex-sohvaperuna
Heunu
p.s kuvat ovat hakusanoin haettu armaasta googlesta, ei omia kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti