Bonjour arvoisa lukija! Viime krjoituksista on pitkä aika, Heunu on pitkällä maailman valloitusreissulla ja Sufna on ollut saamaton ja laiska. Lähi aikoina
Sufnan on ollut kuitenkin pakko tunnustaa, hänestä on tullut jojo-laihduttaja. Painoni on
muutama kerran elämässäni tippunut spontaanisti elämäntilanteesta johtuen ja
viime keväänä oikeasti laihdutin häitäni varten. On kuitenkin sanottava, että
aina kaikki on tullut takaisin. Ne häitä varten poistetut, suloiset 7 kiloa
ovat palanneet vain muutamassa kuukaudessa häiden jälkeen. Tämä kaikki johtuu
tietysti omista syömistottumuksistani kun ote pääsi herpaantumaan. Minulla ei
ole mitään suuria paineita laihtua, painan suunnilleen 70 kiloa ja olen hiukan
reilu 166 cm pitkä, joten paino indeksi näyttää lievää ylipainoa. Mutta vaikka
sinällään olen ihan okei nykyisen painoni kanssa, enkä siitä erityisesti kärsi,
olisi mielestäni hauska tiputtaa muutama kilo. Sehän käy varsin helposti, mutta
haluaisin jotain pysyvämpää, kuin hetken rutistuksen. Olen jo monta kertaa itse
nähnyt, että sitkeään juurtuneet ruokailutapani tuovat minut aina samaan
tilaan, ei lihava, mutta hieman "pehmoinen". Olen alkanut pohtimaan,
että mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun ikää tulee väistämättä lisää, jolloin
myös aineenvaihdunta hidastuu ja painoa alkaa varmasti kertyä. Siitä ovat
esimerkki sukuni muut naiset, kaikki ylipainoisia, mutta nuorena olleet suorastaan
laihoja. laihempia, kuin minä koskaan. Se kaikki on kuitenkin nyt mennyttä.
Äiti tuskailee edelleen raskauskilojen kanssa, vaikka hänen nuorin lapsensa on
jo 19.
Olen ajatellut, että mitä nuorempana
korjaan tämän epäkohdan, sitä paremmat kortit minulla on tulevaisuuteen.
Hyvässä tapauksessa minun ei siis tarvitsisi koskaan aamulla 40 vuoden
kieppeillä todeta, että hyvänen aika, minähän olen suorastaan lihava! Sen
verran realiteetti terapiaa sain tällä viikolla, kun olin lähdössä
pikkujouluihin, ajattelemani musta kotelomekko ei enää mahtunutkaan. Sain sen
kyllä survottua päälleni, mutta näytin pian poksahtavalta grillikyrsältä, ja
tarkoitus oli mennä syömään kolmen ruokalajin menyy. Juu ei onnistu. Mielestäni
ei ole mitään järkeä saada painoa sen verran, että joudun ostamaan uudet
vaatteet. Minulla ei ole mitään hyvää syytä saada lisäpainoa, jos olisin
raskaana tilanne olisi toisin, mutta en ole. Minulla ei siis ole mitään hyvää
tekosyytä ottaa lisäkiloja.
Pitkästä aikaa kirjastossa silmiini
osui Mireille Guilianon kirjan Ranskattaret eivät liho. olen
lukenut kirjan jo aikaisemmin ainakin kahdesti, koska mielestäni se oli mukavaa
luettava. Rakastan ruokaa ja uusien makujen kokeilua, suorastaan elän
syödäkseni. Minulle aiheutuu suorastaan henkistä tuskaa kun ajattelen, että
maailmassa on niin paljon ruokalajeja, eikä elämässä ei ehdi kaikkea maistamaan.
Myös kirjailijalla näyttää olevan samanlaiset intohimot ja viehätyin kovasti,
kun hän kertoi kirjassaan eri ruokalajeista ja niihin liittyvistä muistoista
lapsuutensa ranskassa. Ah, tämä voisi olla kulinaristille jonkinlainen
eroottinen ruokanovelli. Kirja ei esittele dieettiä vaan nautiskelevaa elämäntapaa.
Minä ainakin olen niin hedonistinen, että käyn koukkuun kiinni kun jossain
luvataan lisää nautintoja. En pidä ajatuksesta, että jotain ruokaa ei saisi
syödä, sillä kaikki on kiinni kohtuudesta, ja sitähän minulla ei ole, joten
tähän ongelma kiteytyy. Nyt jälleen kerran olen kirjan lainannut, ja tällä
kerralla olen ajatellut, että jospa pelkän lukemisen sijasta kerrankin
yrittäisin myös toteuttaa siinä olevia asioita. Ei minulla mitään
menetettävääkään ole.
Tässä ihmiskokeessa aion siis paneutua
kirjaan ja ranskalaiseen elämän tapaan tarkemmin. Aion analysoida kirjan
neuvoja suhteessa itseen. En kuitenkaan aio seurata kirjaa orjallisesti, sillä
siinä on muutamia kohtia, jotka eivät kohtaa omien ajatusteni tai elämän
tilanteeni kanssa. Olen myös suuri japanilaisen ruuan ystävä, joten todennäköisesti
otan vaikutteita myös nousevan auringon maasta. Mutta siinä ei mielestäni ole
mitään vikaa, sillä ovathan hoikimmat naiset juurikin Japanissa ja Ranskassa.
Miksi ei siis ottaa parhaita paloja molemmista? Todennäköisesti tämän
ihmiskokeen aikana arvioin myös Moriyama Naomin Japanilaiset eivät vanhene,
eivätkä liho kirjaa, sillä se tuntuu sopivan mukaan kokeeseen, kuin nenä päähän. Olen
myös huomannut tiettyjä yhteneväisyyksiä Japanilaisen ruokakulttuurin ja
Ranskattaret eivät liho kirjan neuvojen välillä, vaikka muuten hyvin
erilaisista ruuista onkin kyse.
Koska suhtaudun tähän kokeeseen
intohimoisesti, todennäköisesti postaus välit ovat pitkiä, koska aion antaa
prosessille aikaa ja todella tahdon oppia siitä jotain, joka säilyy.
Kaikella rakkaudella
Sufna
Kuva: härskisti kopioitu sivulta: http://cdon.fi/kirjat/guiliano,_mireille/ranskattaret_eiv%C3%A4t_liho-10601771
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti