Ihmiskoe: Viikko raakalaisena

Kertomus siitä kuinka Sufna pärjäsi viikon raakaruualla

”Ruoka olkoon lääkkeesi!” –Hippokrates- 

Lukuisat lähteet internetissä ja mediassa ylistävät tai varoittavat raakaruuasta. Tästä kiinnostuneena olen päättänyt yrittää elää ainakin viikon raakaruokaa syöden ja katsoa mitä tapahtuu. Monet sivustot ylistävät fantastista oloa, terveysvaikutuksia ja valtavaa energisyyttä, mikä raakaruokaan siirtymisestä on seurannut. Olisiko tässä vihdoin avaimet onneen ja hyvään oloon?

Raakaruokavalio perustuu ajatukselle, että kaikista terveellisin ruoka keholle on kypsentämätöntä. Lähteestä riippuen ruokaa ei siis saisi kuumentaa yli 45-47 asteen. Lisää tietoa voi lukea esimerkiksi täältä: http://altmedicine.about.com/od/popularhealthdiets/a/Raw_Food.htm

Maanantai - tiistai aamuyö

Maanantai on minulle valmistaumispäivä. Lueskelen netistä tietoa ja etsiskelen reseptejä. Huomaan, että materiaalia on valtavasti ja reseptejä vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Smootiet näyttävät olevan kova sana. Itseäni kuitenkin kiinnostavat enemmän muut ohjeet kuten raa'at keitot, en ole varma miten makuhermoni suhtautuvat kylmään keittoon. Olen päättänyt suoriutua viikosta kunnialla ja syödä monipuolisesti erilaisia ruokia. En näe järkeä, että söisin viikon pelkkiä porkkanoita ja omenoita vain siksi, ettei minulla ole mitään oikeaa kokemusta tai taitoa raakaruuan tekemisestä, olen päättänyt oppia.



Päätän suunnistaa ruokakauppaan. Hedelmä tiskillä on helppo valikoida tuotteita ja pian kori onkin täyttynyt kukkuroilleen. Lidlin huumaavalta tuoksuvan paistopisteenkin ohitan omahyväinen mairea virne naamallani. Ei tee heikkoakaan! Mutta sitten pääsemme maitovalmisteiden luo. Tuijotan hämmentyneenä jogurtti purkkeja. Voi luoja, joudun olemaan viikon ilman jogurttia, eikä raejuustokaan taida olla raakaruokailijoiden ykkösruokaa. Tunnen oloni kerrassaan lyödyksi, haikeasti katselen maitopurkkeja. Olen kuitenkin päättänyt selvitä, sillä aion tehdä uuden aluevaltauksen. Suunnistan toiseen kauppaan etsimään mantelimaitoa. Sen löytäminen on yllättävän vaikeaa, mutta ilokseni huomaan, että hyllyssä on useita erilaisia saman ryhmän tuotteita. Mukaan lähtee myös lisäksi riisimaito. Kassalla tunnen itseni suuremmaksi terveyshifistelijäksi, kuin mitä oikeasti olenkaan.



Kotona katson saalistani. Oloni on kuin luolanaisella, joka on juuri kerännyt luonnosta perheelleen puhdasta ruokaa. Tätä ei kuitenkaan kestä kauaa, kun alamme avokin kanssa puhua illan syömisestä. Aloitan kokeilun vasta huomenna päivällä, kun olen yövuoron jälkeen herännyt. En halua vielä käyttää juuri ostamiani raakoja aarteita. Päädymme siis luonnolliseen ratkaisuun ja suuntaamme paikalliseen kebabbilaan, ja tilaan itselleni kasvisrullaan, jonka kuvittelen hieman lieventävän sitä syntiä, että ylipäätään päädyn ennen ihmiskoettani kyseiseen ravintolaan. Tunnen itseni typeräksi. No tulipahan maistettua kasvisversiota, jonka jämät otan mukaan yövuoroon. Tietenkin työpaikan pöydälle on ilmestynyt suklaata ja sipsejä. Syön, koehan alkaa vasta huomenna iltapäivällä, kun olen herännyt. Tunnen itseni vieläkin typerämmäksi ja äärettömän tekopyhäksi.

Tiistai - keskiviikko aamuyö

Herään. Tunnen itseni pirteäksi ja innokkaaksi. Tänään se alkaa. Nyt nähdään mihin, minusta oikein on. Ensitöikseni surautan itselleni blenderissä mantelimaidosta, banaanista, mansikoista ja vuonankaalista smootien. Olen hämmästynyt kuinka hyvältä se maistuu. Syön lounaaksi salaattia, johon lisäilen pähkinöitä ja siemeniä. Olen tyytyväinen, kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti.



Aika lähteä uudestaan kauppaan, sillä joihinkin resepteihin tarvitsen vielä hieman kaapin täydennystä. Avokillani on kuitenkin nälkä, eikä kotona häntä sillä hetkellä miellyttäviä ruokia. Koiranpentukatseella hän ehdottaa, jos kävisimme kebabilla vielä tänäänkin. Pohdin hetken, mutta päätän ottaa haasteen vastaan ja suorittaa koettani kebabravintolassa. Paikan päällä tilaan salaatin. Minulle ei ole ongelmia katsoa iskender kebabia syövää avokkiani. Mutta sitten huomaan hänen alkusalaatissaan olevat kananmunan viipaleet, myönnän olevani niistä avoimen kateellinen.



Yövuoroa varten olen päättänyt tehdä itselleni kylmän punajuurikeiton reseptillä, joka löysin netistä. Keitto sisälsi mm. punajuuria, korianteria ja mantelia. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka vähän aikaa raakaruuan valmistamiseen menee.

Hirveintä potaskaa ikinä!

Lähden jälleen yöksi töihin keittoineni. Työpaikan pöydälle on ilmestynyt lisää suklaata. Ei se mitään, minullahan on keittoni. Olin maistanut keittoa jo kotona, ja todennut sen menettelevän ja kelpaavan evääksi. Lusikallisen maistaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin koko lautasellisen syömisen. Pidän sosekeitoista, mutta voin käsisydämellä sanoa, että en ole koskaan maistanut tai tehnyt yhtä hirveää keittoa. Yritän syödä, mutta mitä enemmän syön, sitä enemmän tökkii. Korianerilla maustettu keitto on kuin pesuaineen makuista vesi-hiekka seosta.  Päätän luovuttaa. Loppu yö sujuu tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, sekä pähkinöitä syöden. Huomaan niiden riittävän vallan mainiosti, enkä koe itseäni nälkäiseksi. Kahvipöydän suklaat jäävät myös kulhoon, en koe tarvitsevani niitäkään.

Keskiviikko

Aloitan päiväni mustikkaisella tuorepuurolla ja klementiineillä. Raakaruokailu sujuu tänään kuin itsestään, eikä mielitekoja kypsennettyyn ruokaan ole. Piipahdan Heunun kanssa illalla vesijuoksemassa.

Torstai

Torstaina huomaan ilokseni, että viime viikon matkasta kertynyt paino on hävinnyt. Elättelen toiveita, että painoa lähtisi hieman lisääkin, minulla ei olisi mitään sitä vastaan.



Käyn nopeasti jälleen kaupassa ostamassa tuoretta lohta tämän päivän reseptikokeilua varten. Olen päättänyt kääräistä lohta, avokadoa ynnä muuta salaatin lehtien ja levän sisään. Kaupassa huomaan katsovani keksi hyllyä. Yleensä en ole mikään keksien tai karkin ostaja ja harvoin näitä hyllyjä sen enempää tarkkailen. Nyt kuitenkin huomaan kuinka pitkä keksihylly on, useita metrejä. Valikoimaa on valtavasti. Tunteeni ovat ristiriitaiset. Mietin, kuinka hassua on, miten valtavasti eri valmisteita olen blokannut itseltäni vapaaehtoisesti. Koen etten voi ostaa keksejä, mutta jos ostaisin siitä ei oikeastaan tapahtuisi mitään. Samalla mietin, että on käsittämätöntä miten monenlaisia keksejä ihmiset muka tarvitsevat. Tarvitaanko me oikeasti tätä kaikkea, mitä supermarketit ovat täynnä? Löytyykö kaikille tuotteille oikeasti ostaja.

Parhautta <3

Kotona alan valmistaa ruokaa, nälkä on valtava ja pohjaton. Kääräisen muutaman rullan ja asetun syömään. Olen taivaissa, avokado, idut ja raaka lohi maistuvat jumalaisilta. (Pidän sushista, joten raa'at kalat eivät ole ongelma.) Tulen oikein kunnolla täyteen ja annos pitää nälän itaan asti. Tätä syön uudestaankin. Jälkeenpäin ajattelen, että Nori-levä saattoi olla paahdettua. Olen kuitenkin iloinen, että löysin näin maukkaan reseptin.

Perjantai

Perjantaina tutustuin Tampereen kauppahallin The salad bariin. Ja voin lämpimästi suositella heidän marinoitua punakaaliaan. Melkein harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana. Salaatti oli joka tapauksessa suuri ja käypähintainen.

Ostin myös ensimmäisen raakapatukkani, melkoisen hintava, mutta kokeiltava oli. Patukka sisälsi taateleita, kaakaota ja mantelia. Minusta ihan käyvän makuista tavaraa, makean nälkäkin lähti. Avokkini luonnehti makua liiman tai tärpätin kaltaiseksi.

Lauantai

Lauantai sujui raakaruokailun merkeissä rauhallisesti. Aamupäivällä salaattia syöden ja töissä kurkku-avokadokeittoa kokeillen. Keitto oli melkein onnistunutta, mutta sitruunaa oli liikaa. Kuitenkin on sanottava, ettei projektin aikana yksikään keitto ole minua niin paljon viehättänyt, että tekisin niitä toiste.

Sunnutai

Sunnuntain iltavuoroa en jaksanut kauheasti pohtia etukäteen ruokaa, joten evääksi lähti kokoelma vihanneksia ja hedelmiä.

Sen verran on pakko hehkuttaa, että olen koittanut elämäni ensimmäisen kerran idätystä ja innostunut siitä valtavasti. Mielestäni valmiit idut ovat kaupassa melko kalliita. Itse idättämällä saa kuitenkin halvalla ihania itusia mutusteltavaksi. Idätys ohjeet katsoin netistä tästä osoitteesta http://eilistapaistoa.blogspot.fi/2012/10/mungpavun-ituja.html Tänään sainkin ensimmäisen satsin sadostani käyttöön ja olen tyytyväinen.

Maanantai

Vaikka en ole tämän kokeilun aikana oikeastaan mitään mullistavaa kokenut psyykkisessä tai fyysisessä tilassani. Minun on kerrottava, että olen alkanut nähdä unia ruuasta, joka on niin kaukana tämän hetkisestä ruokavaliosta kuin suinkin. Näin näet unta bratwursteista ja lihapullista viime yönä. Unessa paistoin niitä pannussa voilla ja ahdoin tyytyväisenä kitusiini. Mieleeni tulee kohtaus yhdestä suosikki dokkaristani nimeltä Tavarataivas, jossa päähenkilö kertoo nähneensä unta henkarista. Linkistä voitte tarkemmin tutustua kyseiseen tuotokseen http://tavarataivaselokuva.fi/

Kysymys siis kuuluu: yrittääkö alitajuntani kertoa mitä minä todella tarvitsisin? Vai nousevatko unet vain omasta kaipuustani rasvaisia makkaroita kohtaan? Jos ryhtyisin selibaattiin alkaisinko nähdä runsaasti seksiunia?

Tiistai

Tiistai iltapäivällä totean, että olen ollut syömättä kypsennettyä ruokaa viikon ja päätän tarttua lomalta palanneen työkaverin tarjoamaan kakkupalaan. Otan kuitenkin vain puolikkaan palan... Mutta se ei tarkoitta, että se olisi ainoa puolikas.

Tullessani iltapäivällä kotiin ryhdyn saman tien keittämään kananmunia, olen aivan hurmiossa, juhlin voittoani vielä yhdellä hapankorpulla. Sitten totean, että jääkaappi on melkein tyhjä, mitä minä nyt syön? Kuivakaapissa on runsaasti puurohiutaleita, makaroneja, ynnä muita keittämistä vaativia aineksia. En kuitenkaan osaa tarttua niihin, suren vain sitä, että vein töihin kerralla kaikki jäljellä olevat hedelmät ja salaattikin on loppu. En tiedä mitä söisin. Sitten muistan, että vielä on ituja jäljellä. Tyytyväisenä syön niitä hapankaalin kanssa. En jaksa enää mennä kauppaan, kun tuntuu että olen viettänyt siellä ison osan kulunutta viikkoa. Avokki halusi kuitenkin juhlistaa palaamistani normaalitilaan ja osti chiabatta-leivän, josta ahnehdin saman tien puolet. Perustelin tätä lahjakkaasti sillä itselleni, että huomenna leipä ei olisi enää yhtään niin hyvää.

POHDINTA

Mitä minulle jäi käteen kokeilusta? Voisin nopeasti sanoa, että ei mitään erityistä. Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut. Odotin jotain muutosta voinnissani johonkin suuntaan. Olin toivonut kehoni reagoivan voimakkaammin tavalla tai toisella, joko hyvässä tai pahassa. En ollut virkeämpi tai väsyneempi, vatsan toiminta oli melkolailla samanlaista kuin ennenkin. Satunnaiset lisääntyneet ilmavaivatkin pystyi yhdistämään tietyistä ruoka-aineista johtuviksi. Tietenkin raakaruokailua pitäisi kokeilla hieman kauemmin, jotta kunnon tuloksia saadaan. Minulla ei ole kuitenkaan sellaista pitkäjänteisyyttä asiaan, johon olen ryhtynyt vain huvikseni testimielessä.

Jonkun laisia vaikutuksia oli kuitenkin havaittavissa. Ihoni ei viikon aikana muuttunut oikein miksikään. Finnien määrä ei merkittävästi lisääntynyt tai vähentynyt. Huomattavaa tässä on kuitenkin se, että usein pähkinöitä syötyäni se tulee näkymään myös naamassa. Tällä viikolla söin ennätys määrän pähkinöitä, eikä finnejä tullut merkittävästi lisää.

Toisaalta kokeilu toi minulle tuntumaa raakaruokaan ja huomasin sen hyvin helpoksi. Olen ihastunut smootiehin ja varmasti teen niitä tulevaisuudessakin. Varmasti lisään myös salaatin ja kalan suhteellista määrää ruokavaliossani. Jollainlailla kaipaan aikaisempaa enemmän tuoretta ruokaa. Oloni tuntuu "tunkkaiselta" jos en ole syönyt hedelmää tai vihannesta.

Painoon kokeilut ei ole merkittävästi vaikuttanut, loppu viikon odotin, että paino tipahtaisi raakaruualla alle 66 kg, mutta ei, vaikka kuinka toiveikkaasti punnitsin itseni useaan kertaan perän jälkeen, se pysyi paikallaan. Huvittavaa kuitenkin oli, kun tiistaina lopetin kokeilun syöden kakkupalan, puolikkaan ciabatan, joka on siis hyvin, hyvin monta leipäsiivua ja kaikkien päällä voita, sekä useita keitettyjä kananmunia. Seuraavan päivän lukema näytti 65,8 kg:tä. Toki tällaiset painon muutokset ovat niin pieniä, että kyse on vain luultavasti nesteestä, eikä varsinaisesta laihtumisesta. Niin tai näin tilanne oli kuitenkin jokseenkin huvittava. Jotenkin hölmöksi koin myös sen, että koska halusin tehdä kokeen kunnolla, en myöskään keittänyt vettä teetä varteen vaan lillutin pussia kylmässä vedessä. Kyllä sen juo ja haudukkeetkin maistuvat ihan hyvältä, ja kylmää teetä olen juonut aikaisemminkin ihan vapaaehtoisesti. Koin sen vain jollain tavalla hieman typeränä kun vettä ei "saanut" keittää edes teekuppiin.

Erittäin positiivisena olen kokenut uusiin ruokiin tutustumisen. (Keitot aion kuitenki tästä edeskin keittää) Aion lisätä riisi- ja soijamaidon osasksi normaalia ruokavaliotani ja ituja tulen kasvattamaan enemmänkin. Tällä hetkellä kasvamassa ovat mungpavut ja linssit.

Voin kuitenkin ylpeänä todeta, että koe suoritettu ja olen taas monta uutta kokemusta rikkaampi, enkä kadu pätkääkään. Tämä oli mielestäni kokeilun arvoista.

-Sufna