Olen luuseri! Ruokapäiväkirjalla ei ole suursyömäriin vaikutusta vaan kirjaan surutta ahmitut herkut. Paino on pysynyt samoissa sen jäljiltä ja vuokranjakajaakaan ei ole kiinnostanut punakynällä viivailut. Mitä nyt? Yleisvointini on hyvä. Ei ole juurikaan perusliikuntaa mitä en jaksaisi suorittaa ja olen terve, mielikin on piristynyt entisestään etukevään myötä. BMI luo kuitenkin tilastolle punaa, siellä kummittelee lievä ylipaino. En kiistä, etteikö suu söisi tai vatsa vetäisi, mutta vahvat sääretkin kantavat!
Olen lueskellut, että monilla fitnessurheiluun hurahtaneilla on esikuvia. He kantavat jopa kännykässään kuvia lihaksikasrakenteisista henkilöistä kuvia, joita voivat "motivaatio vemppaa" tilanteen tullen katsella. Mietin siis itselleni esikuvaa. En juuri ihaile täydessä tikissä olevia henkilöitä, koska tiedän sen vaativan työmäärän sen takana. Itselläni ei yksinkertaisesti ole halua panostaa ajastani siihen niin paljon. Ei myöskään paljon laihduttanut henkilö ole esikuvakseni sopiva, nopeasti edennyt painonpudostus toisi totaalimuutoksen elämään. Sekään ei kiinnosta. Tosin, Jutta ja puolen vuoden superdieetit- ohjelma antaa kannustusta tunniksi.
Olin tyytyväinen, suorastaan onnellinen keksittyäni sopivan esikuvan. Hänen kuvaansa en kyllä kanna mukanani, mutta olisi varmaan syytä. Tässä hän on:
(Kuva kopioitu http://www.vanajavesiuinti.fi/alexander-stubb-vanajavesiuinnin-suojelija sivustolta)
Motto on: tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää energiaa päivään.
Miksi?
Mies, joka toimittaa varsin tärkeää virkaa, ehtii myös harrastaa. Osaksi siksi ihailen Stubbia, koska hänen harrastamansa lajit ovat myös itselleni ominaisia, eli kestävyyslajit. Kestävyyslajeihin Stubb lukee juoksun, pyöräilyn, triathlonin, telemarkin (laskettelun kantamuoto) ja golfin. En voi tosin sietää golfia, mutta se varmaan tekisi keskittymiselleni hyvää ;)
Hän sovittaa kiireiseen työhönsä urheilun. Olen lisäksi eräästä tv-ohjelman perusteella saanut tietooni, että Stubbin ruova on kalaa syövä vegetaristi. En kiistä, etteikö miehen energisyys ja hymy vetoaisi ja olisi tavoittelemisen arvoista!!
Kohti esikuvaa
Olen aloittanut hölkkä (kyllä, en kehtaa edes kirjoittaa sanaa juoksu) lenkit aamuisin tyhjällä vatsalla. Kyllä, olen herännyt kello viisi aamuvuoroa edeltävästi. Lenkki ei ole kamalan pitkä, päivästä riippuen 20-30minuuttia. Hiki tulee, hengästyy ja jaksaa päivän paremmin. Kaadun kyllä kello 22 totaalisesti sänkyyn. Aamulenkit ovat olleet minulle sopiva muoto. Aamuisin saan hölkätä rauhassa, ei ole yleisöä. Saan treenin poisalta heti aamusta ja jaksan töissä hyvin. Nälkämokoma on päässyt yllättämään aikaisina aamuina töissä, mutta kananmunan lisääminen aamupalaan on auttanut.
Olen myös huomannut, vaikka hölkkään asfaltilla, niin polvikivut ovat hävinneet. Voimaa ei tahdo riittää kipurahännän aamulenkkeihin enää vauhtia yhtälailla, mutta koira ei valita ;) Joka aamu tuntuu, että jaksan aina paremmin. Molempiin jalkoihin on vaivasenluun kohdalle tulleet tutut kovettumat ja mitä oudoimpiin paikkoihin rakkulat. Niitä sitten hölväilen merisuolarasvalla. Jottei aivan urheiluksi menisi, niin olen pitänyt kerran viikossa vapaa aamun.
Vosiko esikuva olla myös rouva Stubb?
Voi ja nyt tästä, yövuorosta alkaen ilmoittaudun olevani kalaa syövä kasvissyöjä! Olen ollut reilun puolivuotto lakto-ovo-vegetaristina ja se sujui hyvin. Käytän paljon maitotuotteita, joten ei tarvinnut käydä lisäainepurkillakaan. Olo oli hyvä silloinkin ja pääsin myös ulkomailla vaihdossa ollessani lihomaan ;) Karkit ja harvat herkut kun eivät sisällä lihaa ;)
Olen googletellut paljon erilaisia kasvisruokareseptejä ja uskon, että jälleen makumaailma tulee avartumaan. Aion nyt kuitenkin jättää listalle myös kalan. Mutta herkkuja täytyisi karsia jo kättelyssä. Olen tavannut uuden tuttavuuden, taateli. Aivan fantastinen makuelämys, makea, muttei jälkimaku sokerinen! Pahimpaan himoon on siis tyydyttäjä.
Katsotaan kuinka käy :) Uusi ruokavalioni on lyhyesti: lakto-ovo-pesvo-vegetaristi
Esikuvan jäljillä,
Heunu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti